Arkisto 10.9.2020

Terve kehonkuva

Keho on biologinen, anatominen, fysiologinen ja psykologinen kokonaisuus. Kokemus omasta kehosta on fyysisen ja psyykkisen kokemuksen lisäksi myös sosiaalinen jatkuvan ympäristön kanssa syntyvän vuorovaikutuksen vuoksi. Kehonkuva on moniulotteinen merkitysten verkosto, joka kattaa terminä useita eri asioita, kuten havaintokokemukset ja käsitteellisen ymmärryksen sekä omasta kehosta että kehosta yleensä, omaan kehoon liitetyt ajatukset, uskomukset ja asenteet, tyytyväisyyden tai vastaavasti tyytymättömyyden esimerkiksi painoon, vartaloon ja ulkonäköön sekä kehoa kohtaan koetut tunteet, kuten kunnioituksen, häpeämisen sekä kehodysforian. Kehodysforiassa kehon ei koeta ulkoisesti vastaavan sitä, mitä kokee olevan sisäisesti, minkä vuoksi omassa kehossa on vaikea olla ja sitä on vaikea sietää.

Kehonkuvan muodostuminen

Kehonkuvan muodostuminen ja muovaantuminen on koko elinkaaren kestävä jatkuva prosessi. Elämänsä alkuvuosina pieni lapsi on luonnollisesti vielä sinut kehonsa kanssa, mutta koska emme elä tyhjiössä, sosiaalinen ympäristö alkaa vaikuttaa siihen, minkälaisen kuvan muodostamme omasta kehostamme. Iän myötä omaa hyväksyttävyyttä aletaan epäröimään ympäristön aiheuttamien ulkonäköpaineiden, suoritusodotusten ja itsekritiikin myötä. Murrosikä on kehonkuvan muodostumisen kannalta kriittistä aikaa. Tytöillä kehon rasva lisääntyy murrosiän fysiologisten muutosten myötä, mikä voi aiheuttaa muutoksia kehonkuvassa. Nuorten paineet omaa kehoa kohtaan korostuvat länsimaisia nuoria tutkineiden tutkimusten tuloksissa. Erityisesti tytöt kokevat tyytymättömyyttä kehoonsa ja painoonsa ja pitävät itseään liian lihavana yleisemmin kuin pojat: yli puolet länsimaisista normaalipainoisista tytöistä kokee itsensä ylipainoiseksi. Myös suomalaisista 13–16-vuotiaista tytöistä lähes joka toinen pitää itseään liian lihavana, vaikka todellisuudessa ylipainoisien ja lihavien osuudet ovat huomattavasti vähäisempiä. Tyytymättömyys omaan kehoon näyttäisikin olevan riippumaton todellisesta kehon painosta tai muodosta.

Pojat ovat yleisemmin tyytyväisiä kokoonsa kuin tytöt ja murrosiän aikaansaamat muutokset, kuten lihasmassan lisääntyminen ja hartioiden leventyminen, koetaan yleensä myönteisinä muutoksina. Pojilla kehonkuvaan liittyvät ajatukset liittyvät päinvastoin kuin tytöillä siihen, että kehoa pidetään iän myötä yhä useammin liian laihana, sillä noin viidennes pojista kokee kehonsa liian laihaksi. Laihduttaminen yleistyy tytöillä iän myötä, kun taas pojilla laihduttajia löytyy eniten nuoremmasta ikäryhmästä.

Nuoren kehon muuttuessa myös yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja yhteisölliset käsitykset, vaatimukset ja odotukset muokkaavat kehoa. Kehonkuvan kehittymiseen vaikuttavat erilaisten kehoon liittyvien kokemusten ja terveyden lisäksi sosiokulttuuriset tekijät, kuten media, ikätoverit ja vanhemmat. Terveen kehonkuvan kehittyminen ja kehon mahdollisiin muutoksiin sopeutuminen voi olla haastavaa nuorten kohdatessa ulkonäön korostamista sekä esimerkiksi murrosiän aikaansaamiin kehon muutoksiin kohdistuvia ympäristön kommentteja sekä reaktioita. Ajallemme tyypillinen fyysisyyden, kuten lihaksikkuuden ja hoikkuuden korostuminen ja vertailu muihin voivat voimistaa omaan ulkonäköön kohdistuvaa arviointia ja kriittisyyttä sekä kokemuksia oman vartalon riittämättömyydestä. Esimerkiksi urheilullisten ja erittäin hoikkien ihmisten kuvien on havaittu aiheuttavan tyytymättömyyttä omaan kehoon toisin kuin kuvat urheilullisista, mutta normaalipainoisista ihmisistä. Kuvat hoikista ja lihaksikkaista ihmisistä vaikuttavat monien nuorten käsitykseen omasta kehosta erityisesti nykyään, kun nuoret viettävät huomattavan määrän ajastaan internetissä. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että pelkästään kuvien näkeminen ei aiheuta tyytymättömyyttä kehoon, vaan niiden sisäistäminen henkilökohtaiseksi normiksi, jolloin syntyy taipumus verrata omaa vartaloa tähän ihanteeksi omaksuttuun vartaloon.

Urheilijan kehonkuva, paino ja kehonkoostumus

Urheilijoilla on joidenkin tutkimusten mukaan havaittu olevan positiivisempi kehonkuva ja vähemmän tyytymättömyyttä kehoonsa kuin ei-urheilijoilla. Tätä voi mahdollisesti selittää se, että vähäinen fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus on yhdistetty tutkimuksissa kehonkuvan ongelmiin. Urheilijat esimerkiksi arvostavan kehoaan ja sen fyysisiä kykyjä sekä toiminnallisuutta enemmän kuin ei-urheilijat. Kehon ja sen toiminnallisuuden arvostamisen on taas todettu olevan positiivisesti yhteydessä itsevarmuuteen urheilussa ja flow-tilaan liikunnassa.

Esteettisissä ulkonäkökeskeisissä lajeissa, joissa rasvaprosentti on alhainen ja lihakset erottuvat selkeästi, kehonkuvahäiriöt, kuten lihasdysmorfia, ovat kuitenkin yleisiä. Dysmorfisessa kehonkuvahäiriössä eli vääristyneessä kehonkuvassa omasta ulkonäöstä tai tietystä kehonosasta ollaan erityisen huolissaan ja sitä pidetään viallisena. Lihasdysmorfiaan voi liittyä rankkaa treenaamista, pakonomaista lihasten kasvattamista, tyytymättömyyttä lihasten kokoon ja itsensä kokeminen hintelänä ja heikkona, vaikka keho olisikin todellisuudessa lihaksikas.

Urheilijoiden käsitykset omasta kehonkuvasta ja painon vaikutuksesta suorituskykyyn vaihtelevat laajasti. Jotkut urheilijat uskovat painonpudotuksen vaikuttavan positiivisesti heidän suoritukseensa ja haluavat sen vuoksi pudottaa painoa, kun taas toiset uskovat painon olevan epäoleellinen asia suorituksen kannalta ja keskittyvät siihen, että he tuntevat itsensä vahvaksi ja elinvoimaiseksi. Urheilijoista puhuttaessa on syytä muistaa, ettei painoindeksi erota rasva- ja lihaskudoksen määrää toisistaan ja on näin ollen huono kuvaamaan normaali- tai ylipainoisuutta urheilijoilla, joilla on tavallista väestöä suurempi määrä lihasmassaa.

Painon pudottaminen tai matalampi rasvaprosentti ei automaattisesti paranna urheilijan suorituskykyä. Esimerkiksi puolimaratonilla ja maratonilla sekä miehillä että naisilla sopiva kehonkoostumus on yhteydessä parempaan loppuaikaan ja matalan tai kohtalaisen rasvaprosentin pienentäminen ei enää juuri vaikuta loppuaikaennusteeseen. Sen sijaan matalamman rasvaprosentin tavoittelulla tai ylläpitämisellä voi olla monia negatiivisia vaikutuksia: harjoittelun laatu voi heikentyä, palautuminen hidastua ja sairastumisen sekä loukkaantumisen riski suurentua.

Haasteet kehonkuvassa voivat aiheuttaa monia eri ongelmia

Haasteet itsensä ja kehonsa hyväksymisessä tulevat esille esimerkiksi vääristyneenä suhteena omaan kehoon, loputtomana laihdutuksena, kehon kurittamisena, ahdistuksena ja itsetunto-ongelmina. Nämä suuntaukset, kuten laihdutus, saattavat aiheuttaa lyhyt- ja pitkävaikutteisia terveysongelmia, kuten ruuansulatusvaivoja sekä nivel- ja murtumavammoja. Tarpeeton laihduttaminen ja huoli painosta voi häiritä kehon tarpeiden kuuntelemista ja syömisen säätelyä, jolloin laihdutuksen ja dieettien myötä muodostuu myös riski esimerkiksi syömishäiriöiden ja lihavuuden kehittymiseen.

Tyytymättömyys kehonkuvaan on yksi olennainen tekijä häiriintyneiden syömiskäyttäytymisten muodostumisessa sekä mies- että naisurheilijoilla. Syömishäiriöriskiä lisäävien lajien miesurheilijoilla, jotka ovat tyytymättömiä kehonkuvaansa, on todennäköisemmin korkeampi rasvaprosentti kuin heillä, jotka ovat kehonkuvaansa tyytyväisiä. Tämä voi kieliä urheilulajien vartalotyyppeihin liittyvistä stereotypioista: urheilijat, joilla on korkeampi rasvaprosentti saattavat tuntea, etteivät he esimerkiksi vastaa lajillensa tyypillistä vartalotyyppiä. Kehoonsa tyytymättömillä tytöillä on myös riski sairastua masennukseen. Sen sijaan pojat, jotka haluavat tulla lihaksikkaammiksi ovat vaarassa turvautua terveyttä ja urheilu-uraa vaarantaviin menetelmiin, kuten anabolisiin steroideihin.

Positiivinen kehonkuva ja sen muutokset

Positiivisen kehonkuvan piirteitä ovat esimerkiksi kehon arvostaminen ja hyväksyminen, ulkonäköön panostamisen joustavuus, sisäinen myönteisyys, joka heijastuu myös ulospäin sekä kyky suodattaa ympäriltä tulevaa informaatiota omaa kehonkuvaa suojelevalla tavalla: kehonkuvan kannalta negatiiviset viestit torjutaan, kun taas positiivinen tieto sisäistetään. Nuorten, kenellä on positiivinen kehonkuva, näkemys omasta kehostaan on toiminnallinen ja kehossa koetut puutteet tai epätäydelliset piirteet hyväksytään. Myös perheeltä ja ystäviltä saaduille ulkonäköön liittyville negatiivisille kommenteille ei anneta painoarvoa.

Positiivinen kehonkuva ei kuitenkaan tarkoita kehonkuvan olevan aina vain ja ainoastaan positiivinen ja että kaikkiin ulkonäön piirteisiin tulisi olla täysin tyytyväinen. Positiivinen kehonkuva ei myöskään takaa, että sen myötä olisi täysin suojassa kaikilta kehonkuvaan liittyviltä uhkilta. Kehoon kohdistuvat muutokset muovaavat myös kehonkuvaa. Esimerkiksi loukkaantuminen, vammat, painonnousu, tapaturma tai sairastuminen voivat muuttaa aiemmin positiivista suhdetta omaan kehoon ongelmalliseksi. Kehon arvo ei kuitenkaan muutu tai vähene, vaikka kehon ominaisuudet, mittasuhteet, ulottuvuudet tai toiminnallisuus muuttuisivatkin.

Myös tilanteet, joissa keho ei toimikaan niin kuin se on odottanut toimivan voi aiheuttaa pettymyksen tunteita kehoa kohtaan. Urheilijoilla kehonkuvaan liittyvät pulmat voivat liittyä esimerkiksi urheilu- ja kilpailusuorituksiin. Heikko suoriutuminen ja menestyminen voi aiheuttaa erilaisia tunteita, kuten pettymystä omaa kehoa ja sen suorituskykyä kohtaan. Tämä voi aiheuttaa kehon luonnollisten tarpeiden kieltämistä ja kehon rajojen kunnioittamatta jättämistä, joka ilmenee esimerkiksi yhä kovempaa treenaamisena, levon kieltämisenä itseltä tai liian vähäisenä syömisenä. Myös vammat voivat muuttaa kehonkuvaa, eikä se välttämättä palaudu, vaikka vamma paranisi, ellei emotionaalisia arpia työstetä osaksi muuttunutta kehonkuvaa.

Terveen kehonkuvan tukeminen

Terveen ja varman kehonkuvan muodostumiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän. Valmentajat voivat tukea urheilijan kehonkuvan kehittymistä antamalla urheilijoiden kehosta palautetta kohdistamalla se pääasiassa toiminnallisuuteen esimerkiksi huomioimalla, kuinka keho mahdollistaa urheilijan onnistuneen ja menestyksekkään suorituksen omassa lajissaan. On tärkeää edistää kehokulttuuria suuntaan, joka keskittyy ulkoisten seikkojen sijaan enemmän kehon toiminnallisten ominaisuuksien ja fyysisten kykyjen tunnistamiseen ja arvostamiseen.

Itsearvostus horjuu helposti, jos se perustuu vain ulkoisiin ominaisuuksiin, sillä niissä tapahtuu herkästi muutoksia ja ne ovat alttiita arvioinnille ja vertailulle. Kun kehoon suhtautuu toiminnallisesta näkökulmasta, jonka ominaisuuksia ovat esimerkiksi pystyvyys, lihasvoima, vahvuus ja erilaiset kyvyt, kehoa kohtaan koettu arvostus perustuu ulkoisten seikkojen sijaan syvempään ja horjumattomampaan näkemykseen itsestä. Ihanteiden mukainen keho ei suojaa kehotyytymättömyydeltä, joten kehon ulkoisia ominaisuuksia tärkeämpää on mielensisäinen suhde omaan kehoon. Ulkoiseen olemukseen voidaan vaikuttaa vain rajallisissa määrin, sen sijaan ajatuksiimme ja suhtautumiseen aina. Tämän tyyppinen terveen kehonkuvan muodostumisen edistäminen ja arvostavan ilmapiirin luominen voi auttaa urheilijoita tiedostamaan ja keskittymään enemmän positiivisen kehonkuvan piirteisiin sekä itsellään että joukkuekavereillaan. Kehoon tai painoon kohdistuvia negatiivisia kommentteja tulisi välttää antamasta kenestäkään, myös itsestään. Tutkimusten perusteella tiedetään, että jo negatiiviseksi muodostunut kehonkuva ei yleensä muutu positiiviseksi ilman aktiivista työstämistä, vaikka kehon ulkoiset objektiiviset ominaisuudet muuttuisivatkin.

Blogitekstin on kirjoittanut Training Roomilla harjoittelun suorittanut liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelija Vera Salmi.

LÄHTEET:

Dittmar, H. 2009. How do “body perfect” ideals in the media have a negative impact on body image and behaviors? factors and processes related to self and identity. Journal of Social and Clinical Psychology 28 (1), 1–8.

Frisén, A. & Holmqvist, K. 2010. What characterizes early adolescents with a positive body image? A qualitative investigation of swedish girls and boys. Body Image 7 (3), 205–212.

Goltz, F. R., Stenzel, L. M. & Schneider, C. D. 2013. Disordered eating behaviors and body image in male athletes. Brazilian Journal of Psychiatry 35 (3), 237–242.

Hargreaves, D. A. & Tiggemann, M. 2006. ‘Body image is for girls’ A qualitative study of boys’ body image. Journal of Health Psychology 11 (4), 567–576.

Herrala, H., Kahrola, T. & Sandström, M. 2008. Psykofyysinen ihminen. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 29–31.

Homan, K., McHugh, E., Wells, D., Watson, C. & King, C. 2012. The effect of viewing ultra-fit images on college women’s body dissatisfaction. Body Image 9 (1), 50–56.

Ilander, O. 2014. Energia – syö riittävästi! Teoksessa Ilander, O., Laaksonen, M., Lindblad, P. & Mursu, J. (toim.) Liikuntaravitsemus: Tehoa, tuloksia ja terveyttä ruuasta. 1. painos. Lahti: VK-Kustannus, 19–38.

Meskanen, K. & Strengell, H. 2019. Rakas keho. Jyväskylä: Tuuma, 8, 18, 22, 32, 38, 42, 52, 57, 82, 85, 88, 92, 111, 126, 133, 152, 164, 170,

Neumark-Sztainer, D. 2005. What can we do to help parents raise children with a healthy weight and a healthy body image? Eating Disorders 13 (5), 491.

Painoindeksi ja vyötärönympärys 2020. Käypä hoito. Viitattu 15.7.2020. https://www.kaypahoito.fi/nix00163.

Pinto, A. J., Dolan, E., Baldissera, G., Gonçalves, L. d. S., Jardim, Felipe Gregório de Araújo, Mazzolani, B. C., Smaira, F. I., Sato, P. d. M., Scagliusi, F. B. & Gualano, B. 2019. “Despite being an athlete, I am also a human-being”: Male elite gymnasts’ reflections on food and body image. European Journal of Sport Science, 1–9.

Smolak, L. 2004. Body image in children and adolescents: Where do we go from here? Body Image 1 (1), 15–28.

Soulliard, Z. A., Kauffman, A. A., Fitterman-Harris, H. F., Perry, J. E. & Ross, M. J. 2019. Examining positive body image, sport confidence, flow state, and subjective performance among student athletes and non-athletes. Body Image 28, 93–100.

Tylka, T. L. & Wood-Barcalow, N. L. 2015. What is and what is not positive body image? conceptual foundations and construct definition. Body Image 14, 118–129.