Arkisto 22.3.2021

Kestävyys on lajispesifiä

Hiihdon MM-kisojen yhteydessä on spekuloitu ja pohdittu, missä kunnossa urheilijat ovat eri matkoille. Toinen yhtä kuuma aihe kuin Obersdorfin lämpötilat on ollut se, riittääkö suomalaisten kestävyys vaativilla radoilla. Juonipaljastuksena, kumpaakin tarvitaan onnistuneeseen suoritukseen. Se, mihin havahduin miesten 15 km vapaan kisaa katsoessani oli, että kestävyyttä tai kuntoa ei ole juurikaan määritelty suomalaisessa valmennuksen sanakirjassa. Kunto ja kestävyys eivät liity pelkästään kestävyyslajeihin, vaan harjoittelun näkökulmasta on tärkeä ymmärtää, mitä nämä termit tarkoittavat, oli laji mikä tahansa.

Aloitetaan siis kestävyyden ja kunnon määrittelemisestä. Kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että jaksaa ylläpitää aktiviteettiä/liikettä. Tämä taas usein kilpasuorituksessa tarkoittaa sitä, että pystytään ylläpitämään tiettyä intensiteettiä. Kunnolla puolestaan tarkoitetaan maksimaalista hapenottokykyä. Nämä kaksi asiaa on hyvä erottaa, sillä ne myös ohjaavat harjoittelua. Esimerkiksi jalkapalloilijalla saattaa olla huonompi kunto verrattuna maastohiihtäjään, mutta jalkapalloilijalla on parempi kestävyys jalkapallossa. Kestävyyden kehittämisessä on tärkeää se, että sitä toteuttaa lajimuodolla/liikkumistavalla, jolla haluaa kehittyä. Kunto puolestaan on vähemmän riippuvainen lajimuodosta, ja sitä voi harjoitella monella tapaa ja monella lajimuodolla.

Jos alppihiihtäjän käännökset pujottelukisassa viimeisillä porteilla ovat laajempia kuin radan alkuosassa, tulisi hänen suoritustaan parantaakseen kehittää kestävyyttään pujottelussa. Jatketaan esimerkkien listaa. Maailman huipulle riittävän kunnon omaava hiihtäjä voi olla huomattavasti parempi perinteisellä kuin vapaalla hiihtotavalla. Koska hänen kestävyytensä vapaalla ei ole niin hyvä, hän ei pysty hyödyntämään samalla tavalla kuntoaan. Voidaan siis puhua hyötysuhteesta. Hyötysuhteella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri osa maksimaalisesta hapenottokyvystä voidaan hyödyntää kilpailussa ja tähän tarvitaan myös kestävyyttä.

Kunnolla siis tarkoitetaan sitä, kuinka iso moottori on ja kestävyydellä, kuinka pitkään jaksaa. Intervalliharjoittelulla voidaan kehittää kuntoa, sillä se  kasvattaa sydämen kokoa ja tekee siitä vahvemman. Kestävyyttä pitää kuitenkin parantaa, jotta voidaan hyödyntää kuntoa ja hapenoton kapasiteettia. Sen takia ei voi vain tehdä intervalleja. On kuitenkin hyvä huomioida, että kunto ja kestävyys kehittävät toisiaan ja harjoitusvaikutuksissa on päällekkäisyyksiä. Parantunut kestävyys parantaa myös kuntoa ja parantunut kunto kehittää myös kestävyyttä. Lisäksi toisella lajimuodolla tehtävä kestävyysharjoittelu kehittää kyllä kestävyyttä fysiologisten muutosten kautta, mutta lajispesifi kehittyminen vaatii harjoittelua kyseenomaisella lajimuodolla.

Kun seuraavan kerran pohdit, mikä on suorituksen kannalta kriittinen tekijä tai mitä pitäisi harjoitella, niin toivottavasti nämä määritelmät kirkastavat valintojen tekemistä harjoitusohjelmaan. Joni Mäen kestävyyden kehittyminen alkaa viimein näkyä viestien loppuratkaisuissa.

Kirjoittanut: Aku Nikander