Kaikki kirjoitukset kirjoittajalta yllapitaja

Milloin olen valmis pelaamaan?

Tavallinen pelitilanne, joukko pelaajia yritti saada levypalloa, en tiedä tarkalleen mitä tapahtui, tuntui, että käteni jäi kiinni jonnekin, ehkä yliojensin käteni… Se tunne, kun käsi jää kiinni johonkin ja tulee tunne ”tuo pelästytti”, mutta mitään ei tapahtunut tai enneminkin tuntui hieman aralta.

Heräsin keskellä yötä. Tuntui, että se oli pahentumassa. Aamulla se oli selkeästi kipeämpi kuin itse tapahtumahetkellä. Markkanen kuvaili Chicago Tribune- lehdelle.

Edellä mainittu tapahtumaketju lähti levypallotilanteesta ja päätyi kyynärpäästä löytyneeseen venähdykseen. Markkasen arvioitiin palaavan pelaavaan kokoonpanoon 6-8 viikkoon, mutta myöhemmin tätä arviota lykättiin 8-10 viikkoon.

Paluu kentille

Paluu kentille (return to sport= RTS) riippuu monesta tekijästä, kuten vamman laadusta, urheilijan tasosta, urheilijan motivaatiosta sekä kuntoutusprosessin onnistumisesta. Kuntoutusprosessin onnistumiseen vaikuttaa terveydenhuollon, valmennuksen sekä urheilijan vuoropuhelu ja yhteistyö. Tämän yhteistyön perusteella muodostuu jaettu päätöksenteko kuntoutuksen eri vaiheissa (1).

Päätöksentekoon kuntoutuksen aikana vaikuttaa lisäksi vamman ajoitus: tapahtuuko vamma harjoituskaudella, runkosarjassa vai playoffeissa (1). Viimeisessä voi valmentajalta ja muulta joukkueelta tulla painetta palata mahdollisimman nopeasti, varsinkin jos kyseessä on avainpelaaja.

”Tämä on urheilua, on vain jatkettava eteenpäin. Pelit tulevat. Mutta on tämä isku meille” totesi seurajohtoon kuuluva John Paxon. (Chicago Tribune lehti).  

Ammattilaisurheilussa saatetaankin nähdä tilanteita, joissa päädytään teippaamaan tai muilla keinoilla kokoamaan pelaaja pelikuntoon ratkaisupeleissä. Esimerkiksi Jokereiden hyökkääjä Pekka Jormakka kärsi nilkkavammasta KHL:n pudotuspeleissä 2018, mutta pelasi kauden loppuun ja vielä MM-kisat päälle puolikuntoisena. Leijonat.comille Jormakka valaisi, että kyllä loukkaantumiskohta särki ajoittain ja jalkaa tarkkailtiin ennen kisoja päivittäin. Lopulta hänen nilkkansa leikattiin toukokuun lopussa murtuman vuoksi. Pitkällä tähtäimellä loukkaantuneella jalalla pelaaminen kuitenkin vain lykkää kuntoutuksen aloitusta ja paranemista. Markkasen tapauksessa kuntoutus tehtiin suunnitellusti koko kautta ajatellen ilman kiirettä.

Kliinisessä kuntoutuksessa täytyy tasapainoilla sopivan kuorman ja palautumisen kanssa. RTS voidaankin jakaa palasiin seuraavasti: arviointi, kuntoutus, rytmitys ja seuranta (2) Kuntoutuksessa täytyy monitoroida prosessin etenemistä: funktionaaliset testit, ominaisuustestit urheilijan hyvinvointi, terveys ja motivaatio (1).

Valmentaja Fred Hoidberg pohti, että ensin pitää nähdä miten Lauri vastaa harjoitteluun ja nostaa hänen harjoitusmääriään arvion jälkeen. 

RTS:ssa voidaan puhua kolmesta vaiheesta: 1) paluu osallistumiseen 2) paluu urheiluun 3) paluu oman tason suorituksiin (1). Paluu osallistumiseen tarkoittaa sitä, että loukkaantuneen kohdan vajaatoiminta on kuntoutettu ja pelaaja pystyy tietyin ehdoin tai rajoituksin osallistumaan lajiharjoituksiin. Paluusta urheiluun puhutaan, kun pelaaja pystyy osallistumaan täysipainoisesti peliin. Paluu omalle loukkaantumista edeltävälle tasolle on viimeinen vaihe, joka voi kestää vammasta riippuen pidempään, ja vaatii sekä nousujohteisuutta harjoittelussa että onnistumisia. Omalle tasolle paluuta voidaan arvioida monella tapaa kuten subjektiivisella kokemuksella omasta suorituksesta, tehopisteiden keskiarvolla tai ominaisuustestien tuloksilla. Oletuksena ja edellytyksenä tosin on, että urheilijan lähtöarvot tiedetään ennen loukkaantumista. Fysioterapian näkökulmasta onkin arvokasta, jos urheilijalta on tiedossa lajin kannalta tärkeiden liikesuuntien voima –ja liikkuvuustasot.

Markkanen analysoi vammaansa sanomalla, että hän ei pystynyt suoristamaan tai koukistamaan kättään millään tavalla. ”Se oli isossa kyynärpäätuessa pitkään. Se oli aika turhauttavaa, mutta kyllä sen liikeradan sai pikkuhiljaa takaisin”. (MTV Sport)

Riskienhallinta

Kudoksen terveys, kudoksen kuormituskyky ja riskienhallinta ovat oleellinen osa loukkaantumisten hallintaa. Loukkaantumisen jälkeen tavoitteena olisi, että poissaolopäiviä harjoittelusta olisi mahdollisimman vähän. Suurimpaan osaan vammoista lääke on nimenomaan liike ja paraneminen alkaakin nopeammin, kun vahvistaminen aloitetaan mahdollisimman nopeasti. Samalla kuntoutuksessa pystytään etenemään progressiivisesti ja tauko ei aiheuta negatiivisia vaikutuksia kuntoon tai lihasvoimiin. Tällöin myöskään harjoituskuormassa ei tapahdu suuria hyppäyksiä. Harjoituskuorman äkillinen nosto nimittäin voi lisätä riskiä sekundaariselle loukkaantumiselle (3).

Esimerkiksi polven ACL (eturistide)- leikkauksen jälkeen riski sekundaariselle loukkaantumiselle liian nopean paluun jälkeen on 15% (2). Alle 25-vuotiailla luku nousee 23%: iin. 85 % ACL -vamman jälkeen palaa urheilun pariin (8). Lajikohtaisesti tarkasteluna voidaan todeta, että 90 % jalkapalloilijoista palaa leikkauksen jälkeen vuodessa, mutta vain 65 % palaa samalle tasolle (2). Koripalloilijoilla puolestaan ACL -vamman jälkeen on ennustettavissa lyhyempi ura ja suoritustaso (4).

Mitä voin kehittää?

Markkanen sanoi vamman olevan vain pieni takaisku ja hän on valmiina palaaman töihin. Hän toivoi olevansa jopa parempi kuin mitä hän oli ennen loukkaantumista. (Chicago Tribune)

Vaikka Markkanen toteaakin eräässä haastattelussa, että pelit ovat eri asia ja on viime kädessä ihan sama, mitä kuntoilua tekee, sillä kuntoutusaika tarjoaa mahdollisuuden painottaa muita ominaisuuksia. Valmentajalla on oiva tilaisuus miettiä, mitä toivoisi pelaajan kehittävän kuntoutuksen aikana. Varsinkin nuorilla pelaajilla on tilaisuus keskittyä voimatasojen kehittämiseen. Jo 6 viikon tehokkaalla voimakuurilla saadaan hyviä vaikutuksia aikaan. Vaikka harjoitusaika olisikin suhteellisen lyhyt, on hyvä edetä progressiivisesti ensin nostaen voluumia siirtyen lopulta kovempaan intensiteettiin.    

Usein vamman laatu (esim. alavartalovamma) on sellainen, että maksimaalinen tehontuotto ei ole mahdollista, jolloin nopeutta ei pystytä harjoittelemaan. Kuntoutus aloitetaankin usein fysioterapeutin ohjeilla sekä sellaisilla harjoitusmuodoilla, jotka eivät aiheuta kipua, mutta kuitenkin mahdollistavat lajinomaisen liikkeen. Näistä esimerkkejä ovat Alter G, pyöräily tai vesijuoksu.

Vaihtoehtoisilla lajimuodoilla voidaan kuntoutuksen alussa kehittää kestävyyden eri osa-alueita, jotka toimivat myöhemmin pohjana palautumiselle ja harjoituskestävyydelle sekä pitävät yllä harjoituskuormitusta (5). Asteittaisen paluun avulla siirrytään yhä lajinomaisempaan harjoitteluun ja lajin vaatimusten mukaisiin tehoihin.

Kuntoutuksen loppuvaiheissa kannattaa huomioida eri harjoitusten kuormittavuus. Pienpelien intensiteetti on usein korkeampi ja suunnanmuutosten määrä suurempi verrattuna isolla kentällä pelaamiseen (11). Intensiteettiä voi ja kannattaa kuntoutuksessa hallita eri harjoitusmuotojen kautta (5).

”Paluu peliin” – luvan myöntäminen


RTS- kuntoutuksen alussa urheilijalla on vuori kiivettävänä ja alussa vaaditaan niin kärsivällisyyttä kuin uskoa paluuseen. Alkuvaiheen askelmerkit sisältävät subjektiivisen ja objektiivisen informaation keräämistä, kuten liikelaajuuksien ja lihasvoimien mittaamista. Jos pelaajalla on tiedossa ”ennen vammaa”- tulokset ja tiedot, helpottaa se kuntoutusprosessin etenemisen arviota. RTS- kriteereinä pitää olla myös funktionaalisia testejä, esimerkiksi yhden jalan hyppytestit (13). Kultaisena ohjeena voidaankin pitää ”testaa, älä arvaa”- periaatetta.

Lauri pääsi läpi lääkärintarkastuksista. Hän on kiivennyt jokaisen esteen yli, mutta jos hänellä esiintyy kipuja, vauhtia hidastetaan, Hoidberg kertoi. (MTV Sport)

Kyritis et al. osoitti, että pelaajilla, jotka eivät täyttäneet ehdotettuja RTS -kriteerejä, oli 4- kertainen riski sekundaariselle ACL- loukkaantumiselle (6). Muun muassa Grindem et al. ehdotti, että paluuta ennen 9 kuukauden rajapyykkiä loukkaantumisesta pitäisi välttää, vaikka kliinisiä ja toiminnallisia rajoituksia ei olisi (7). Näin varmistetaan pelaajan kunnon kehittyminen ja loukkaantuneen kohdan vahvistuminen.

Kliinisessä tutkimisessa ja monitoroinnissa on hyvä pohtia, mikä on merkitsevä tulos. Jos aikaisempaa lähtötasoa tietystä testistä ei ole tiedossa, voi oppimisella olla merkitsevä rooli seurannassa. Augustsson osoitti, että hyppytestissä LSI (Limb Symmtery Index) oli > 90%, mutta väsyneessä/ kuormittuneessa tilassa vain 68%. Mitä haastavampi testi oli, sitä enemmän eroa operoidun ja terveen jalan välillä oli (9).

Markkanen jatkaa, että hän yrittää päästä takaisin pelikuntoon, sillä pelit ovat eri asia ja hän toivoo, että sopeutuminen ei vie kauaa. (Chicago Sun Times)

RTS päätöstä tehdessä on hyvä vielä huomioida, tehdäänkö päätös suljetussa ympäristössä tehdyn testin vai muuttuvassa ympäristössä tehdyn arvioinnin perusteella. Kun ympäristö muuttuu pelitilanteen mukaisesti, kehon hallinta ja kuormitus muuttuvat huomattavasti: arvioidaanko siis opittua tietoista toimintaa vai dynaamista kykyä pelitilanteessa. (2).

Taitoharjoittelu avainasemassa

Harjoitteet, joita tehdään kuntoutuksen aikana, ovat sekundaarisen loukkaantumisriskin vuoksi eristettyjä. Pelitilanteissa kuitenkin ympäristö muuttuu ennustamattomaksi ja joudutaan tekemään nopeita ratkaisuja. Tämä voidaan nähdä sensomotorisen ja biomekaanisen näkökulman erona. Biomekaaninen lähestyminen tarkoittaa sitä, että liikelaajuudet, liikemallit ja voimatasot antavat vihreää valoa paluulle. Sensomotorinen lähestymistapa taas tarkoittaa tarkoituksenomaista liikehallintaa muuttuvassa ympäristössä (1).

Markkanen avasi Chicago Sun-Timesille, että hän joutui tutkimaan heittoaan videolta nähdäkseen, miten hänen heittoliikkeensä oli muuttunut. Markkanen suojeli huomaamatta käsivarttaan heittäessään loukkaantumisen jälkeen. Lisäksi Markkanen toteaa MTV sportin haastattelussa, että hän kehitti peliään loukkaantumisen aikana muun muassa katsomalla videoita, sillä siitä näkee pelin eri näkökulmasta.

Sami Kalajan Taitotohtori-blogista löytyy hyviä ajatuksia myös kuntoutuksessa käytettävään taitoharjoittelun kehittämiseen.

Asteittainen paluu

Kuntoutuksen ytimessä on progressiivisuus ja asteittainen paluu. RTS- jatkumolla eteneminen joukkuelajeissa alkaa paluusta osallistumiseen ilman kontaktia. Pelaaja saattaa päästä tähän vaiheeseen yllättävänkin nopeasti. Motivaation kannalta on tärkeää, että pelaaja saisi harjoitella samaan aikaan ja samassa tilassa muun joukkueen kanssa. Paluu joukkueharjoitteluun voikin tarkoittaa yksinkertaisuudessaan syöttöjen jakamista tai heittoharjoituksiin osallistumista. Paluu normaaliin harjoitteluun kontaktin kanssa on syytä aloittaa hallitusti ja ennustettavasti. Tämä voidaan toteuttaa valmentajan toimesta esimerkiksi puolustamalla tietystä suunnasta. Kun hallitut kontaktit onnistuvat turvallisesti, on seuraava askel siirtyminen pelitilannekontakteihin (1).

Paluu urheiluun mahdollisuuksien mukaan on suositeltavaa aloittaa harjoituspeleistä/ ystävyysotteluista, sillä niissä intensiteetti ja vauhti ovat hallitumpia. Tämä palvelee myös pelaajan kunnon arviointia ja kehitystä. Pelaajan fysiikkaa saattaa olla matalammalla tasolla kuin ennen loukkaantumista, jolloin pelaaja väsyy nopeammin. Väsyneenä pelitilanneratkaisut ovat hitaampia ja riski uudelleenloukkaantumiselle kasvaa (12). Tämän vuoksi peliaikaa on hyvä lisätä asteittain, kunnes kokonaisvaltainen RTS tapahtuu.

1. Paluu joukkueharjoitteluun ilman kontaktia
2. Paluu normaaliin harjoitteluun kontaktin kanssa
3. Paluu ystävyysotteluihin (ei koko aikaa)
4. Paluu peliin (ei koko aikaa)
5. RTS

Vaikka pelaaja saakin vihreää valoa, omalle tasolle pääseminen vaati aikaa. On hyvä muistaa, että RTS on usein hypoteettinen kuntoutuksen lopetus, mutta sekundaarisen vamman välttämiseksi on hyvä jatkaa loukkaantuneen kohdan vahvistamista myös RTS:in jälkeenkin. (7). Markkanen onkin päässyt hyvään vireeseen joukkueensa johtavana pelaajana RTS:n jälkeen.

Loukkaantuneen urheilijan kanssa työskentelevien huoneentaulu (10):
1. Kerro ja selitä urheilijoille, mitä vamma tarkoittaa ja mitä urheilija voi tehdä nopeuttaakseen paluuta kuntoutuksen jokaisessa vaiheessa.
2. Luo RTS-sopimus, joka sisältää progressiivisia, lyhyen ja pitkän tähtäimen kriteerejä, mitä urheilija sitoutuu noudattamaan. Tämä varmistaa, että urheilija sitoutuu kriteereihin, eikä aikaan. Esimerkiksi urheilijan pitää saavuttaa tietty voimataso ennen paluuta vs. 2 viikon päästä voi palata.
3. Anna urheilijan asettaa tavoitteita kuntoutuksen ajaksi. Olisi hyvä, jos osa tavoitteista olisi sellaisia, jotka saavat ajatukset pois loukkaantumisesta. Vaikka penkkipunnerrustuloksen parantaminen.
4. Opeta urheilijaa ymmärtämään harjoittelun perusperiaatteita rytmityksestä ja fysiologiasta kuntoutuksen ajan: miksi harjoitellaan niin kuin harjoitellaan.
5. Anna urheilijalle vastuuta aikatauluttaa viikon harjoitukset.
6. Kannusta pitämään myös lomaa kuntoutuksesta, jolloin ajatukset saa pois urheilusta.
7. Pidä kaikkien kuntoutuksessa mukana olevien kanssa ”pyöreän pöydän” keskusteluja siitä, missä mennään.
8. Anna urheilijan kertoa itse kokemuksista, ajatuksista ja tunteista liittyen kuntoutusprosessiin.
9. Tuo esille, missä on menty eteenpäin, esimerkiksi videomateriaalin avulla. Tämä on tärkeää urheilijan motivaation kannalta, jos kuntoutus tuntuu etenevän hitaasti.
10. Kertaa, mitä kriteerejä urheilijan pitää saavuttaa ennen paluuta peliin.
11. Vuorovaikutuksen pitää olla riittävän usein tapahtuvaa ja rehellistä, jotta voidaan hallita odotuksia paluusta.

Lähteet:
1 Ardern CL, Glasgow P, Schneiders A, et al 2016 Consensus statement on return to sport from the First World Congress in Sports Physical Therapy, Bern Br J Sports Med 2016;50:853-864.
2 Dingenen, B. & Gokeler, A. Optimization of the Return-to-Sport Paradigm After Anterior Cruciate Ligament Reconstruction: A Critical Step Back to Move Forward Sports Med (2017) 47: 1487. https://doi.org/10.1007/s40279-017-0674-6
3 Gabbett, T.J., The training-injury prevention paradox: should athletes be training smarter and harder? Br J Sports Med, 2016. 50(5): p. 273-80.
4 Kester BS, Behery OA, Minhas SV, et al. Athletic performance and career longevity following anterior cruciate ligament reconstruction in the national basketball association. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2016. doi: 10.1007/s00167-016-4060-y (Epub 12 Mar 2016
5 Morrison, S., Ward, P., & duManoir, G. R. (2017). ENERGY SYSTEM DEVELOPMENT AND LOAD MANAGEMENT THROUGH THE REHABILITATION AND RETURN TO PLAY PROCESS. International journal of sports physical therapy, 12(4), 697-710.
6 Kyritsis P, Bahr R, Landreau P, et al. Likelihood of ACL graft rupture: not meeting six clinical discharge criteria before return to sport is associated with a four times greater risk of rupture. Br J Sports Med. 2016;50(15):946–951. doi: 10.1136/bjsports-2015-095908
7 Grindem H, Snyder-Mackler L, Moksnes H, et al. Simple decision rules can reduce reinjury risk by 84% after ACL reconstruction: the Delaware-Oslo ACL cohort study. Br J Sports Med. 2016;50(13):804–808. doi: 10.1136/bjsports-2016-096031.
8 Waldén M, Hägglund M, Magnusson H, et al. ACL injuries in men’s professional football: a 15-year prospective study on time trends and return-to-play rates reveals only 65% of players still play at the top level 3 years after ACL rupture. Br J Sports Med. 2016;50(12):744–750. doi: 10.1136/bjsports-2015-095952
9 Augustsson J, Thomee R, Linde nC, Folkesson M, Tranberg R, Karlsson J(2005) Single-leg hop testing following fatiguing exercise: reliability and biomechanical analysis. Scand J Med Sci Sports (Online publication date: 16- Feb-2005)
10 King J, Roberts C, Hard S, et al. Want to improve return to sport outcomes following injury? Empower, engage, provide feedback and be transparent: 4 habits! Br J Sports Med Published Online First: 25 September 2018. doi: 10.1136/bjsports-2018-099109
11 Mara JK, Thompson KG, Pumpa KL. The physical and physiological characteristics of various-sided games in elite female. Int J Sports Physiol Perform. 2016;11(7):953–8
12 Almonroeder TG, Tighe SM, Miller TM, Lanning CR. The influence of fatigue on decision- making in athletes: a systematic review. Sports Biomech. 2018 Jun 14:1-13.
13 Gustavsson, A., Neeter, C., Thomeé, P. et al. A test battery for evaluating hop performance in patients with an ACL injury and patients who have undergone ACL reconstruction Knee Surg Sports Traumatol Arthr (2006) 14: 778. https://doi.org/10.1007/s00167-006-0045-6


Kirjoittanut: Aku Nikander

Tutkitusta tiedosta parhaaseen käytäntöön

Kun suunnitellaan urheilijoille kehitykseen ja onnistumisiin johtavia harjoitusohjelmia, harjoituspalapeli on usein monimutkaisempi kuin ensisilmäys antaa ymmärtää. Pelkkä sisältö ei riitä, vaan on otettava huomioon konteksti. Jos kauden tai jakson alussa ollutta harjoitusohjelmaa pystytään noudattamaan ja toteuttamaan 100 %, ei seuranta todennäköisesti ole ollut riittävää. Urheilijan maailman on nimittäin paljon kompleksisempi kuin ulkoapäin näyttää.

”Evidence-based”- lähestymistavan lisäksi pitäisi pyrkiä ”evidence-led” tai ”informed-practice”- lähestymistapaan, mikä ottaa huomioon kontekstin (1).

Harjoitusohjelmia joudutaan soveltamaan päiväkohtaisesti fysiologisista syistä (jalat tuntuvat raskaalta), suunnittelemattomista tapahtumista johtuen (harjoitushallin aukioloajat tai huonot yöunet) sekä muiden tekijöiden vaikutuksesta (koeviikko, perhesyyt yms.). Nämä voivat vaikuttaa siihen, että suunniteltu kehittävä harjoitus ei osukaan kohtaan, jolloin urheilija on vastaanottavaisimmillaan. Tämä vaikuttaa edelleen dominoefektin lailla seuraaviin harjoituksiin. Aina ei ole tarjolla tieteellisen näytön optimaalisia olosuhteita, vaan pitää löytää paras käytäntö tilanteen mukaan.

Esimerkiksi pelin jälkeisen palautumisen kannalta tiede suosittelee, että pelaajat ovat 11-15- asteisessa kylmävesialtaassa 10-15 minuuttia (2). Käytännössä pelin jälkeen vierasjoukkueella on pitkä matka kotiin ja tarjolla on vain vedellä täytettäviä kylmävesiroskiksia. Näihin mahtuu kerrallaan rajattu määrä pelaajia. Tällöin parempi kuin ei mitään – periaatteella, pelaajien kannattaa kylmentää roskikset niin kylmäksi kuin mahdollista jäillä, ja olla kylmäaltistuksessa 2-5min (3).

Vaikka ei ole olemassa yhtä kultaista kehitystä lupaavaa harjoitusohjelmaa, jokaiseen kontekstiin on varmasti olemassa paras vaihtoehto (tai vähiten huono). Ei voida sanoa, että jalkapalloilijan pitää tehdä mieluummin lyhyitä räjähtäviä spurtteja kuin pidempiä maksimaalisen nopeuden spurtteja. Optimaalinen valinta riippuu kontekstista: pelaajan ikä, harjoituskausi, mikrosykli, harjoitustausta, fysiologinen profiili (hidas ja kestävä pelaaja vai räjähtävä pelaaja) sekä psyykkinen vireystila (4). Tärkeää nopeusharjoitusta edeltävänä päivänä ei kannata kuormittaa liikaa hermolihasjärjestelmää. Tilanne muuttuu, jos seuraavana päivänä onkin lepopäivä.

Toisaalta, jos käytäntö ja tieteellinen näyttö ohittavat toisensa liian kaukaa, voi lopputulos olla jotain muuta kuin haluttu, esimerkiksi loukkaantuminen. Ehjien harjoituspäivien merkitys on suuri ja sitä ei voi liikaa alleviivata kehittymisen edellytyksenä. Ottelukunnossa olevien pelaajien ja joukkueen suorituskyvyn on osoitettu olevan yhteydessä (7). Alkuperäisestä suunnitelmasta sovelletut harjoitukset sekä loukkaantumisten vuoksi menetetyt harjoituspäivät johtavat pienempään todennäköisyyteen saavuttaa tavoitteet. Yksilölajeista yleisurheilussa urheilijat, jotka tekivät yli 80% suunnitelluista harjoituksista, saavuttivat 7-kertaisesti todennäköisemmin tavoitteensa (8).

Harjoituskuormituksen suunnittelussa pitää ottaa huomioon urheilijan ikä, luustoikä sekä harjoitushistoria. Esimerkiksi joukkueurheilussa on osoitettu, että nuoremmat urheilijat kestävät heikommin korkeita harjoituskuormia, sekä tarvitsevat pidemmän aikajänteen saavuttaakseen saman harjoituskuorman (5). Nuorilla jalkapallonpelaajilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että pelaajilla, joilla oli historia matalammista harjoitusmääristä, oli enemmän nivusvammoja intensiivisen harjoitusjakson jälkeen. Harjoitushistoria oli määritelty niinkin yksinkertaisesti kuin harjoitustapahtumien määrällä viikossa. 2-3 harjoituskerran lisäys viikkoon sisälsi jo suuren riskin loukkaantumisille (6).

Vaikka liiallisella kuormituksella on riskinsä, pitää pelaajan riittävästä harjoittelusta ja kehityksestä pitää huolta. Pelaaja, joka ei saa yhtä paljon peliaikaa kuin avauksessa olevat pelaajat, tarvitsee kehittyäkseen intensiivisiä harjoituksia, jotta kokonaissuunnitelma palvelee myös häntä. Hän voi esimerkiksi tehdä pallon kanssa sprinttiharjoituksia. Samalla tavalla loukkaantunut pelaaja tarvitsee harjoittelua, jota a) hän pystyy tekemään ja b) joka palvelee pitkäjänteisesti. Nämä asiat huomioon ottaen päästään käsiksi yksilölliseen kehittymiseen.

Paras käytäntö ja tiede kohtaavat, kun tiedetään, missä ollaan suhteessa lajin vaatimuksiin ja urheilijan kuntoon: mikä on pelaajan päivän tuntemus, mitä pitää kehittää pitkällä tähtäimellä, millaisilla vauhdeilla pitää harjoitella. Näin myös voidaan tehdä kompleksisuudesta ymmärrettävää ja löytää paras valmennuksellinen sekä harjoituksellinen ratkaisu. Tässä blogi- sarjassa tavoitteena on tuoda esille uusimpia tieteellisiä tutkimuksia harjoitteluun liittyvistä tekijöistä sekä niiden soveltamisesta käytännössä. #BestPractice

Lähteet:
1 Martin Buchheit.Houston, We Still Have a Problem International Journal of Sports Physiology and Performance 2017 12:8, 1111-1114
2 Machado, A.F., et al., Can Water Temperature and Immersion Time Influence the Effect of Cold Water Immersion on Muscle Soreness? A Systematic Review and Meta-Analysis. Sports Med, 2016. 46(4): p. 503-14.
3 Buchheit, M., Houston, We Still Have a Problem. Int J Sports Physiol Perform, 2017. 12(8): p. 1111-1114.
4 Martin Buchheit, https://hiitscience.com/content-is-king-but-context-is-god/
5 Fortington LV, Berry J, Buttifant D, Ullah S, Diamantopoulou K, Finch CF. Shorter time to first injury in first year professional football players: A cross club comparison in the Australian Football League. J. Sci. Med. Sport. 2016
6 Lovell G, Galloway HR, Hopkins W, Harvey A. Osteitis pubis and assessment of bone marrow edema at the pubic symphysis with MRI in an elite junior male soccer squad. Clin. J. Sport Med. 2006;16 (2):117 22.
7 Hägglund M, Walden M, Magnusson H, Kristenson K, Bengttson H, Ekstrand J. Inuries affect team performance negatively in professional football: an 11-year follow-up of the UEFA Champions league injury study. 2013 47 (12): 738-742.
8 Raysmith B, Drew MK. Performance success or failure are explained by weeks lost to injury and illnesses in elite Australian Track and Field athletes: a 5-year prospective study. J Sci Med Sport. 2016.

Kirjoittanut: Aku Nikander

Training Room Jyväskylän avajaiset

Training Room Jyväskylä aloitti toimintansa urheilijoiden kanssa 3.9.2018. Viralliset avajaiset pidettiin 26.9.2018. Alla muutamia kuvia avajaisista.

Cryonic huippukylmähoitoon tutustumista
Alter G painokevennetty juoksumatto koekäytössä
AvantoPoolin kylmäallas
Avajaistunnelmia
Training Roomin työntekijöitä