TRAINING ROOM SULKEE OVENSA

Joudumme valitettavasti sulkemaan myös Training Roomin vallitsevan koronaepidemian vuoksi. Tila ei siis ole enää käytettävissä eikä tilaan saa mennä. Myös Alter G on poissa käytöstä. Fysioterapeutit ovat tavoitettavissa puhelinnumerosta 0405801455 tai sähköpostitse jesse.pajari@kihu.fi.

Mikäli sinulla on kysyttävää Training Roomiin liittyvistä asioista, ota yhtyettä 0447126670 tai johanna.lehto@kihu.fi. Informoimme, kun tila on jälleen käytettävissä.

TRAINING ROOMIN TOIMINTA 17.3.2020 LÄHTIEN

Training Room – tilan ovet ovat suljettuina eikä tilaan pääse omatoimisesti. Asiantuntijapalvelut ovat käytettävissä rajoitusti ja VAIN ajanvarauksella. Hankeurheilijat voivat varata ajan fysioterapeutille puhelimitse 0405801455. Puhelimeen vastataan ma-to 9-16 ja pe 9-15. Mikäli fysiologin palveluille on tarvetta, fysiologin tavoittaa parhaiten viikon 12 aikana sähköpostitse aku.nikander@kihu.fi ja viikosta 13 eteenpäin sähköpostitse eero.savolainen@kihu.fi.

Mikäli käyt Training Room – tilassa tai fysioterapeutin vastaanotolla, pesethän kätesi ennen tilaan menoa/vastaanoton alkua sekä poistuessasi. Puhdistathan tilassa asioidessa käyttämäsi välineet ja laitteet desinfiointiaineella (löytyy tilasta). Kokoontuminen tai yhteistreenit tilassa eivät ole sallittuja.

Mikäli sinulla on mitä tahansa kysyttävää liittyen Training Roomin toimintaan, saatavilla oleviin asiantuntijapalveluihin tai tilan käyttöön, ota yhteyttä Johannaan (johanna.lehto@kihu.fi tai 0447126670.

Seuraathan THL:n ja Suomen hallituksen säädöksiä ja ohjeita! Ilmoitamme, mikäli toiminnassa on muutoksia.

MUISTATHAN, ETTET SAAVU FYSIOTERAPEUTIN VASTAANOTOLLE TAI TRAINING ROOM – TILAAN, MIKÄLI SINULLA ON MITÄ TAHANSA INFEKTIO-OIREITA!

Koronavirus

Koronavirusepidemiaan liittyvien virainomasimääräysten vuoksi pidämme Training Room-tilan ovet suljettuina toistaiseksi. Toiminta jatkuu muutoin normaalisti: fysioterapeutit, lääkärit ja fysiologit löytyvät tutusti KIHU:n puolelta ja heidän palvelunsa ovat hankeurheilijoiden käytössä kuten ennenkin. Olemme toistaiseksi tavoitettavissa KIHU:n puolella ma-to klo 16 asti ja perjantaisin klo. 15 asti. Suosittelemme välttämään ajanviettoa ja kokoontumisia tilassa.

Käyttäessäsi tilaa, muistathan puhdistaa laitteet käytön jälkeen sekä pestä kätesi. Muista myös yleiset infektioiden ennaltaehkäisyohjeet:
1. Pese kätesi vedellä ja saippualla useita kertoja päivässä 20s ajan. Lisäksi käytä käsidesiä.
2. Älä koskettele kasvojasi käsilläsi.
3. Yski nenäliinaan tai kyynärtaipeeseen, älä käsiisi.
4. Desinfioi mobiililaitteesi säännöllisesti.
5. Mikäli koet flunssaoireita, älä lähde harjoituksiin edes katsomaan, sillä altistat samalla muut ympärillesi tartunnalle.
6. Älä juo samasta juomapullosta treenikaverisi kanssa.

Seuraathan THL:n ja oman lajiliittosi ohjeistuksia tilanteeseen liittyen!

SAIRAUDET JA LOUKKAANTUMISET HUIPPU-URHEILIJOILLA – INFOGRAAFI

Training Roomin toiminta perustuu tutkittuun tietoon. Haluamme jakaa tietoa mahdollisimman laajalle, joten tarjolla on tulevaisuudessa infografeja tutkimuksista, jotka liittyvät Training Roomin toimintaan.

Training Roomin urheilijoiden vammojen ja oireiden seurantaa toteutetaan OSTRC-kyselyn (The Oslo Sports Trauma Research Center questionnaire) perusteella. Kysely on validoitu ja käytössä laajasti huippu-urheilussa.


Nuorten urheilijoiden valmennus ja vammojen ennaltaehkäisy

Vaikka tutkimusnäyttö on vakuuttavaa, toteuttavat urheilijat, valmentajat ja urheiluseurat heikosti vammoja ennaltaehkäisevää harjoittelua. Urheilussa puolet kaikista loukkaantumisista voitaisiin ehkäistä tarkoituksenmukaisella ja sopivalla harjoittelulla. Ensinnäkin terveenä pysyvillä urheilijoilla on parempi mahdollisuus kehittyä optimaalisesti ja saavuttaa tavoitteet, sillä he pystyvät seuraamaan harjoitussuunnitelmaa. Toiseksi ennaltaehkäisevä harjoittelu keskittyy usein lajin vaatimusten mukaiseen liikehallintaan, optimaaliseen biomekaniikkaan ja riittäviin voimatasoihin, mitkä kehittävät myös kilpailusuoritusta. Tutkijat ovat selvittäneet, minkä vuoksi urheilijat, valmentajat tai organisaatioiden johtajat eivät toteuta vammojen ennaltaehkäisyä päivittäisessä toiminnassa. Syitä ovat harjoitusaikojen rajallisuus, urheilijoiden ja valmentajien heikko motivaatio, lajispesifien liikkeiden puute sekä taito ohjata näitä harjoitteita. (1,2) 

”Valmentajat saattavat toivoa, että fysioterapeutit ottavat vastuun vammoihin ja niiden ennaltaehkäisyyn liittyvästä harjoittelusta, mutta he eivät välttämättä tiedä, mitä pyytävät.”

Tyypillisesti ennaltaehkäiseviä harjoitteita toteutetaan harjoituksen alkuun integroituna, jolloin urheilijat ovat valmiita seuraaviin intensiivisempiin harjoitusosioihin. Jos vammoja ennaltaehkäisevää harjoittelua ei toteuta alkuverryttelyn yhteydessä, suosituksena on, että urheilijat tekevät harjoitteita 10 – 15 minuutin ajan harjoituksen jälkeen tai yhdistettynä fysiikkaharjoituksiin. Urheilijoiden ja valmentajien motivaatiota voi lisätä suunnittelemalla harjoitteista lajispesifejä, jolloin on helpompi ymmärtää harjoitusten hyödyt ja siirtovaikutukset itse lajiin. Esimerkiksi Norjan Olympiatoppenilla fysioterapeutit ja fysiikkavalmentajat kehittävät yksilöllisiä ja lajispesifejä liikkeitä urheilijoiden harjoitusohjelmaan. Valmentajien motivaatiota voi lisätä ottamalla heidät mukaan liikkeiden suunnitteluun, sillä he ovat lajin asiantuntijoita. Samalla heitä voi myös opastaa liikkeiden ohjaamiseen. 

Urheilijoiden terveys ensin

Urheilijoiden parissa toimivien tahojen prioriteettina pitää olla urheilijoiden terveys. Kun nuorten valmentajilta kysytään heidän valmennusfilosofiaansa, saadaan usein vastaukseksi lista tärkeitä asioita: pitkäjänteisyys, liikunnan ilo, terveys ja kehittyminen. Kilpaurheilun perimmäinen tarkoitus on yksilön kehittyminen ja potentiaalin (genotyyppi ja fenotyyppi) saavuttaminen harjoittelun avulla. Tähän vaikuttaa muun muassa harjoitusohjelma, olosuhteet, yksilön kyky adaptoitua harjoitteluun sekä kokonaiskuormituksen hallinta. Valmentajat siis usein tiedostavat terveyden tärkeyden, mutta he eivät välttämättä tiedä, mitä se toiminnan tasolla tarkoittaa. 

Esimerkiksi useiden tutkimusten tulokset osoittavat, että 50 %:lle heistä, jotka saavat polven ristisidevamman, kehittyy polven nivelrikko 10 – 15 vuodessa vamman jälkeen. (5) Toisin sanoen on tärkeää välttää ensimmäinen loukkaantuminen. Vammojen ennaltaehkäisy on myös tärkeää siitä näkökulmasta, että ensimmäinen loukkaantuminen on suurin riskitekijä toiselle loukkaantumiselle. (6) Täten on vaikea ymmärtää, jos ajan puute on yksi peruste olla tekemättä vammoja ennaltaehkäisevää harjoittelua. 

Tiedon jakaminen toimenpiteenä 

Miten tietoa voidaan sitten jakaa mahdollisimman laajalle ja saada urheilijat, valmentajat ja seurat sitoutumaan tutkimusten tukemaan ennaltaehkäisevään harjoitteluun? Toimenpiteinä voivat olla esimerkiksi luennot seurailloissa, valmentajakoulutuksen kehittäminen, yhteistyö eri akatemioiden kanssa, tiedottaminen sosiaalisessa mediassa ja yhteistyö valmentajien kanssa. 

Tietoa tulisi välittää muun muassa akuuteista vammoista, rasitusvammoista, kuormituksen hallinnasta sekä käytännön harjoittelusta. Erilaisten koulutusten tavoitteena pitää olla se, että käytännön toimenpiteet näkyvät jo seuraavassa harjoituksessa. Valmentajat ovat avainasemassa, jotta optimaalista harjoittelua toteutetaan yksittäisissä harjoituksissa.  Valmentajat saattavat toivoa, että fysioterapeutit ottavat vastuun vammoihin ja niiden ennaltaehkäisyyn liittyvästä harjoittelusta, mutta he eivät välttämättä tiedä, mitä pyytävät. Tämän vuoksi on tärkeää, että fysioterapeutit tuovat aktiivisesti esille, miten ennaltaehkäisevää harjoittelua voi toteuttaa esimerkiksi juuri alkuverryttelyn yhteydessä tai harjoituksiin yhdistettynä. Ennaltaehkäisevä harjoittelu ei toteudu fysioterapeutin vastaanotolla, vaan kentällä. 

Harjoitusmäärät ja kokonaiskuormitus ratkaisevia 

Suuri riski sairastumisille ja vammoille sekä kehittymisen taantumisille on urheilulukiolaisilla. (2,4) Vaikka valmentajat tiedostavat terveyden tärkeyden, tässä ikäluokassa on vaikeaa tuntea kokonaiskuormitusta, sillä siihen vaikuttavat koulukuormitus, harjoituskuormituksen nousu, tavoitteellisempi harjoittelu, pelit, leirit, edustukset, sekä muu elämä. Tämä lisää riskiä loukkaantumiselle, sillä elimistön toleranssi ja palautumiskyky ylittyvät helposti. Harjoituskuormituksen nosto sekä kokonaiskuormitus ovat kaksi tärkeää tekijää, jotka pitää ottaa huomioon, jotta nuorten urheilussa voidaan välttää loukkaantumiset. Esimerkiksi tutkimus (4) koskien norjalaisia urheilulukioita osoitti, että 43 %:lla lukiolaisista oli jatkuvasti jonkinlainen terveydellinen ongelma. Neljäsosa urheilijoista raportoi viikoittain harjoitteluun vaikuttavasta sairastumisesta tai vammasta, jolloin osallistuminen harjoituksiin tai suorituskyky laski. 

”Nuorille olisi hyvä lisätä koulutusta sekä autonomiaa ja vastuunottoa omasta terveydestä.”

Tämä osoittaa, että sairaus tai loukkaantuminen ovat suuri ongelma nuorilla urheilulukioissa. Nuorille olisi hyvä lisätä koulutusta sekä autonomiaa ja vastuunottoa omasta terveydestä. Nuorilla on paljon vastuita sekä vaatimuksia koulun, harjoittelun sekä kilpailemisen puolesta, jolloin valintoja pitäisi tehdä suhteessa omaan terveyteen. Tähän tarvitaan luottamusta valmentajan ja urheilijan välillä, jotta urheilija uskaltaa olla rehellinen omasta terveydestään ja hänen tuntemuksensa otetaan huomioon harjoittelussa. Nuorilla urheilijoilla tavoitteena ei saisi olla maksimaalinen tuloksen ulosmittaus.(2) Heillä pitäisi olla tavoitteena progressiivinen harjoittelu ja kehittyminen. Maksimaalista suoritustasoa tavoitteellaan vasta huippu-urheiluvaiheessa aikuisena. Nuorena saavutetut huipputulokset ja tulevaksi tähdeksi leimaaminen, saattavat lisätä painetta ulosmitata harjoittelua ja siirtyä aikuismaiseen harjoitteluun. Näissä tilanteissa myös unohdetaan muun elämän, kuten koulun aiheuttama kuormitus. Nuorten urheilijoiden kanssa toimivilla pitäisi olla tavoitteena se, että mahdollisimman moni jatkaa mahdollisimman pitkään urheilun parissa. 

Kirjoittanut Aku Nikander.

Artikkeli on julkaistu alunperin Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n jäsenlehdessä 13.2.2020. Jäsenlehdessä julkaistavat artikkelit koskettavat urheilufysioterapeuttien lisäksi myös muita urheilun parissa toimivia ammattilaisia. Aiheet voivat sivuta lääketiedettä, valmennusta, liikuntatieteitä, psykologiaa ja ravitsemusta.

 Lähteet:

  1. Andersson, S.H., Bahr, R., Olsson, M.J. & Myklebust, G. 2019. Attitudes, beliefs, and behavior toward shoulder injury prevention in elite handball: Fertile ground for implementation. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 29 (12), 1996-2009. 
  2. Donaldson, A., Callaghan, A., Bizzini, M., Jowett, A., Keyzer, P. & Nicholson, M. 2018. A concept mapping approach to identifying the barriers to implementing an evidence-based sports injury prevention programme. Injury Prevention, 25, 244-251.
  3. Bahr, R. 2014. Demise of the fittest: are we destroying our biggest talents? The British Journal of Sports Medicine 48, 17.
  4. Moseid, C.H., Myklebust, G., Fagerland, M.W., Clarsen, B. & Bahr, R. 2017. The prevalence and severity of health problems in youth elite sports: A 6-month prospective cohort study of 320 athletes. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 28, 1412-1423.  
  5. Roos, E. 2005. Joint injury causes osteoarthritis in young adults. Current Opinion in Rheumatology 17, 195-200.
  6. Øiestad, B.E., Holm, I., Aune, A.K., Gunderson, R., Myklebust, G., Engebretsen, L., Fosdahl, M.A. & Risberg, M.A. 2010. Knee Function and Prevalence of Knee Osteoarthritis after Anterior Cruciate Ligament Reconstruction. The American Journal of Sports Medicine 38, 2201-2210.

Joulunajan aukioloajat

Training Room Jyväskylän henkilökunta lomailee 21.12.2019 – 6.1.2020. Training Room-tila on urheilijoiden käytössä Monitoimitalon aukioloaikojen puitteissa. Training Room on auki normaalien aukioloaikojen mukaisesti jälleen 7.1.2020. Mukavaa joulunaikaa kaikille!

Vierailulla Norjassa

Mitä voimme oppia Norjalta?

Norja on yksi talviurheilun menestyneimmistä maista voittaen Pyeongchangissa peräti 39 mitalia. Yleisurheilussa heillä on terävä kärki, eikä vähäisimpänä, norjalaisia valmentajia on palkattu tasokkaimpien liigojen päävalmentajiksi, viimeisimpänä Ole Gunnar Sjoelskär perinteikkään Manchester Unitedin peräsimeen. Mitä voimme oppia heiltä? Frank Abrahamsen on Norjan liikuntatieteellisen (NIH) valmennus -ja urheilupsykologiayksikön johtaja ja hän avasi norjalaista huippu-urheilumallia tarkastelemalla sitä niin sisältä kuin ulkoapäinkin. Hän on työskennellyt Olympiatoppenilla urheilupsykologina monissa Olympialaisissa sekä maan parhaiden yksilöurheilijoiden parissa.

Kaikki perustuu arvoihin

Norjassa on vahva arvopohja urheilussa, mikä näkyy niin huippu-urheilussa kuin lasten harrastamisessa. ”Lasten urheilun päätös” (barneidrettsbestemmelsene), jonka yksi tarkoitus on muun muassa vähentää alle 12v lasten harrastusten matkustukseen käytettävää aikaa ja kustannuksia, mainitaan usein yhtenä selittävänä tekijänä Norjan menestykselle.  Lisäksi päätöksessä linjataan, että tuloslistoja voidaan käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla vasta 11-vuotiaista alkaen. ”Lapset tykkäävät kilpailla, mutta aikuiset pitävät tuloslistoja ja tilastoja”.  Liikunnan riemua ja yhteisöllisyyttä korostetaan, mikä yhdessä edellä mainittujen avulla pitää lapsia ja nuoria urheilun parissa enemmän ja kauemmin. Rehellisyys, demokratia sekä tasa-arvo jatkavat arvojen ja perusajatusten listaa. Frank toteaakin, että norjalaiset valmentajat eivät ole ”isoja auktoriteetteja”. Alussa norjalaisilla valmentajilla saattaa olla haasteita olla auktoriteetti, mutta he voittavat pelaajat ja urheilijat puolelleen holistisella näkemyksellä ja vuorovaikutukseen perustuvalla luottamuksella. Tämä tekee heistä menestyksekkäitä valmentajia ja johtajia. Norjalaisessa mallissa tarkastellaan teorioita, valmentajia ja ympäristöä eri näkökulmista.

Teoria

Arvopohjan lisäksi norjalainen malli pohjautuu vahvasti tutkimukseen ja teorioihin. NIH on profiloitunut muun muassa motivaatioteorioiden tutkimiseen. Kaksi teoriaa näkyy ylitse muiden niin opetuksessa kuin käytännössä: achievement goal theory (AGT) ja self-determination theory (SDT)

AGT on tavoiteteoria eli miten urheilija näkee, kokee tai määrittelee saavutuksen.  Se pohjautuu kompetenssiin eli osaamiseen.  Urheilija voi verrata osaamistaan normatiivisesti eli tiettyihin standardeihin ja kilpakumppaneihin (performance goals) tai urheilija voi myös nähdä osaamisensa ja kehittymisensä esimerkiksi taidon oppimisena (mastery). Huippu-urheilijoille on todettu olevan korkeat normatiiviset tavoitteet eli he haluavat voittaa ja demonstroida omaa ylivertaisuuttaan ja heidän vaatimustasonsa omaa kehittymistään kohtaan ovat korkeat. ”Tärkeintä on harjoittelu, löytää parannuksia, keskittyä yksityiskohtiin, kehittyä ja edistyä; voittaminen merkitsee jotain, se on vahvistus, että olen onnistunut”- huippu-urheilija.

SDT eli itsemääräämisteoria on niin ikään motivaatioteoria, mutta teoriassa kerrotaan, että motivaatio koostuu perustarpeiden täyttämisestä: kompetenssista, autonomiasta ja yhteisöllisyydestä. Teorian mukaan näiden läsnäolo on välttämätön optimaaliselle kehitykselle ja hyvinvoinnille. Nämä tekijät johtavat sisäiseen motivaatioon. Jos joku näistä pitää nostaa ylitse muiden urheilussa, on se kompetenssi, sillä se vaikuttaa myös itseluottamukseen. Kompetenssi tarkoittaa sitä, että urheilija osaa tehtävänsä, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Lisäksi on osoitettu, että kun urheilijalla menee hyvin, myös suhde valmentajaan on läheisempi.

Fokus valmentajassa ja olosuhteissa

”Uskon, että työskentely urheilijan kanssa on vähiten stressaavaa, koska en jää kiinni tuloksiin. Esimerkiksi en välitä, onko urheilija kuudes vai 10 . Keskityn heidän kehittymiseen, ja jos he ovat kehittyneet, on se positiivinen asia” – valmentaja (Chroni, Abrahamsen, Hemmestad, 2016)

Kokonaisvaltainen lähestymistapa

Kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa yksilö nähdään muunakin kuin heidän urheilutaitoina tai suorituksina. Lisäksi tunnustetaan, että urheilu, koulu/työ ja muu elämä ovat yhteensopivia ja urheilija voi kehittää elämäänsä myös urheilun ulkopuolella. Jokaisessa lajissa on omat sääntönsä ja elementtinsä, mutta yhteneväistä on se, että ihmiset suorittavat/ pelaavat.

”Ihmisenä yritän aistia kuinka he voivat., mutta se on erittäin vaikeaa. Yksilöiden välillä on suuria eroja. Osa on avoimia ja suoria, ja jos kysyt kuinka he voivat, he vastaavat ’et todennäköisesti halua tietää sitä’. Näissä tapauksissa sinun pitää puhua heidän kanssaan hetken. Sitten sinulla on joku, joka sanoo aina, että he ovat ok, vaikka se ei näytä siltä ja maailma on romahtanut heidän ympäriltään… Heidän tapauksessa sinun todella tarvitsee jutella heidän kanssaan.” -valmentaja (Chroni, Abrahamsen, Hemmestad, 2019)

Valmentaja ja ympäristö

Ympäristöllä on merkittävä vaikutus urheilijoihin. Kun ympäristössä on enemmän puhetta tuloksista, kokevat urheilijat enemmän stressiä. Kun taas on enemmän puhetta siitä, mitä pitää tehdä, kokevat urheilijat vähemmän stressiä.

”Kaikki vaativat päitä vadille. Valmentajan ympärillä oli hälinää, mutta meillä oli selkeä filosofia, että annamme ihmisille mahdollisuuden, ja se on tärkeää jatkuvuuden kannalta. Jos et anna mahdollisuutta tuntea urheilijoita, tukiryhmä, etkä anna valmentajien valmentaa yli kahta vuotta, et koskaan pääse sinne mihin haluat.” – Urheilujohtaja.  (Abrahamsen, Skille & Hemmestad, 2019)

Parhaiden toimintatapoja

Parhaiden valmentajien toimintatapoja edustaa se, että kun asiat toimivat, informaatiota jaetaan ulospäin. He oppivat onnistumisista ja virheistä sekä kysyvät näkemyksiä, jos mahdollista. Esimerkiksi jalkapallovalmentaja saattaa saada uusia ajatuksia harjoitteluun pikajuoksuvalmentajalta. He seuraavat parhaita käytänteitä, teorioita ja empiiristä näyttöä. He pystyvät delegoimaan asioita, ovat resilienssejä ja uskovat, että tulokset tulevat seurauksena.  He tunnustavat, että urheilussa ei ole oikoreittejä. Usein, kun nuori voittaa, odotukset nousevat ja koitetaan päästä uudelle tasolle tai vastaamaan odotuksiin maksimoimalla harjoittelu. Tämä voi olla jopa vaarallista nuoren urheilijan uran kannalta.

Ei niin hyviä toimintatapoja

Tunnusmerkkejä tilanteissa, jolloin asiat eivät mene suunnitelmien mukaan on se, että koitetaan pelastaa oma työ, peitellään virheitä eikä jaeta kokemuksia. Tällöin toiminnasta puuttuu nöyryys, ymmärrys ja avoimuus. Valitaan helppoja ratkaisuja. Fokus on siirtynyt tuloksiin eikä keskitytä kehitykseen tai kokonaisuuteen. Pitkän ajan suunnitelma unohtuu.

Mitä tarvitaan?

Lisää tutkimusta! n=3 on hyvä 12:sta, jotka ovat käyneet kuussa. Norjassa on jo nyt paljon tutkimusta huippu-urheilussa ja huippu-urheilijoilla, mutta edelleen he korostavat, että sitä pitäisi olla lisää. Tutkimuksen avulla ymmärretään, missä ollaan nyt ja mitä pitää kehittää jatkossa. Norjassa pyritään mahdollisimman paljon oppimaan parhailta” good is the enemy of great” jakamaan tietoa sekä hyödyntämään mentoreita. Tavoitteena on kouluttaa rohkeita valmentajia.

Rohkea valmentaja

”Jotain hyvää seuraa aina stressaavista tilanteista, missä tulokset eivät ole olleet hyviä; valmentaja parantaa ja urheilijat joutuvat kääntämään asiat ympäri ja tekemään asiat eri tavalla. Joissain tilanteissa tämä on hyvä asia ja suoritus paranee paljon. Kun tulokset eivät ole ok, alisuoriutuminen on haaste. Erityisesti kun muutos ei tuo parannuksia. Tämä on kuitenkin hyvä asia. Muuta kulmaa mistä katsot sekä tee muutoksia harjoitteluun, vaihda teknisiä asioita tai seuraa suunnitelma, jos et sitä seurannut” -valmentaja  (Chront, Abrahamsen, Hemmestad, 2016)

Lopuksi on hyvä huomioida, että kunkin maan takana on spesifejä sosiokulttuurisia ja historiallisia vaikutteita. Ne voivat selittää, miksi tietyt lajikulttuurit ja menestys ovat kehittyneet niin suureksi tietyissä maissa. Esimerkki voidaan ottaa juuri Norjan maastohiihdosta. Norjassa maastohiihto on syöpynyt syvälle urheilukulttuuriin ja sillä on erinomaiset perinteet ja historia tulosten valossa. Tätä kehitystä on avustanut mm. huippu-urheilututkimus sekä valmentajakoulutus, missä valmentajat koulutetaan Norjan ”way of skiing”- malliin. Urheilukulttuuri vaikuttaa, miten urheilun parissa valmentajat ja toimijat luovat ja suunnittelevat käytänteitä, joilla voi olla joko positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia urheilijan suorituksiin. Matkimalla toisen maan käytänteitä voi aiheuttaa haasteita ilman että tutkitaan tai ymmärretään taustat, jotka johtivat toisen maan menestykseen.

Lähteet:

Chroni, S., Abrahamsen, F., & Hemmestad, L.  (2016). ”To Be the Eye Within the Storm, I Am Challenged Not Stressed.” .  Journal of Applied Sport Psychology , , vol.28, nr.3, s.257-73.

Chroni, S., Abrahamsen, F., Skille, E., & Hemmestad, L. (n.d. ). Sport Federation Officials’ Practices and National Team Coaches’ Stress, International Sport Coaching Journal, 6(1), 63-73. Retrieved Sep 24, 2019, from https://journals.humankinetics.com/view/journals/iscj/6/1/article-p63.xml

Kirjoittaja: Aku Nikander

FYSIOTERAPEUTIT EIVÄT ENNALTAEHKÄISE VAMMOJA

Viime vuosien aikana urheiluvammojen ennaltaehkäisy on noussut yhä useammin puheenaiheeksi kilpa- ja huippu-urheilussa ikään katsomatta. Suuntaus on ollut ilahduttavan positiivinen. Tähän on vaikuttanut sekä lisääntynyt tieto aiheen ympärillä että yhä jämäkämmin juurtunut ymmärrys siitä, että vammojen ennaltaehkäisyssä ei ole kyse vain vammoista vaan lopulta urheilijan terveydestä ja hyvinvoinnista. Kun urheilija voi hyvin, kehittyminen ja menestyminen tulevaisuudessa on todennäköisempää. Tämä pätee niin yksilö- kuin joukkueurheiluun. Tässä tekstissä luon yleiskuvan mistä vammojen ennaltaehkäisy koostuu. Jatkossa paneudun tarkemmin ennaltaehkäisyyn liittyviin osatekijöihin.

Kun puhutaan vammojen ennaltaehkäisystä, kaiken perustana tulisi olla yhteinen ymmärrys siitä, mitä käsitteellä ’vammojen ennaltaehkäisy’ tarkoitetaan. (KUVA 1) On erittäin tärkeää, että urheilussa mukana toimivat henkilöt puhuvat samaa kieltä. Tämä takaa sen, että kommunikointi rikastuttaa valmennuksessa mukana toimivien henkilöiden ajattelua ja siten työn laatua. On vaikea kuvitella, että tämä ei näkyisi ajan myötä hyvinä tuloksina.

KUVA 1. Huippu-urheilijoiden, valmentajien ja fysioterapeuttien näkemyksiä vammojen ennaltaehkäisystä. (mukailtu Bolling et al. 2019)

Tyypillisesti vammojen ennaltaehkäisystä puhuttaessa katse on suuntautunut kohti fysioterapeuttia. Tämä on luonnollista, koska fysioterapeutti on ennaltaehkäisevän terveydenhuollon asiantuntija. Jos halutaan päästä parhaaseen lopputulokseen, tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Mitä aiemmin edessä on näkymä kokonaiskuvasta sitä parempi.

Kuten edellä mainitsin, fysioterapeutti on asiantuntija, kun puhutaan vammojen ennaltaehkäisystä. Fysioterapeutin ei ole siis pohjimmiltaan ”hoitaja”. Tällainen puhtaasti fysioterapeuttiriippuvainen toimintatapa on ajan kanssa tehoton ja resursseja kuluttava. Ajatus pitäisi olla enemmän valmennuslähtöisessä toimintatavassa, jossa fysioterapeutti toimii osana valmennuksen tukena toimivaa asiantuntijatiimiä.

Kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, parhaassa tapauksessa ylivoimaisesti suurin osa vammojen ennaltaehkäisystä on jo tapahtunut ennen toimia, jotka on liitetty perinteisesti fysioterapeutin työnkuvaan. (KUVA 2) Mistä sitten voi tietää onko kaikki tehty jo parhaalla mahdollisella tavalla? Tähän on suhteellisen helppo vastata: ei sitä voi tietää varmaksi millään. Itse uskon, että aina voi tehdä asioita paremmin. Toisaalta on myös helppo todeta, että hyvin toimiva, oppimaan haluava ja tietoon toimintansa perustava tiimi urheilijan/urheilijoiden tai joukkueen taustalla takaa, että ainakin hyvin lähelle optimitilannetta on mahdollisuus päästä. Osana tällaista toimintaympäristöä myös fysioterapeutti voi tuoda asiantuntijuutensa kaikkein tehokkaimmin tiimin käyttöön.

KUVA 2. Vammojen ennaltaehkäisyä kuvaava malli.

Seuraavaksi muutama ajatus mitä vammojen ennaltaehkäisystä on ainakin hyvä tietää, jos halutaan päästä kohti parasta mahdollista lopputulosta. Vammojen ennaltaehkäisyä ei tule ulkoistaa fysioterapeutille. Vammojen ennaltaehkäisy on koko tiimin asia. Fysioterapeutti on osa asiantuntijatiimiä, joka tukee valmennusta. Tästä on seurauksena, että vammojen ennaltaehkäisy ei ole jokin irrallinen ja epämääräinen termi, vaan sen tulisi sisältyä luonnollisena osana urheilijan joka päiväiseen valmentautumiseen. Tähän liittyvä ominaisuus on, että vammojen ennaltaehkäisyä ei tulisi huomata, niin normaalia sen tulisi olla. Vammojen ennaltaehkäisy tarkoittaa muun muassa urheilullisuutta, joka ilmenee urheilijan elämäntavoissa ja harjoittelussa sekä vastuuna omista valinnoista. Vammojen ennaltaehkäisy voi tarkoittaa myös, että urheilija on iästä riippumatta riittävän hyvässä kunnossa harjoittelemaan ja kilpailemaan lajissaan. Nuoren urheilijan kohdalla tulee ottaa huomioon muun muassa koti ja koulu.

Kuten tästä lyhyestä tekstistä lukija voi huomata, laadukas päivittäinen valmentautuminen ja urheilija muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan kokonaisuudesta nimeltä vammojen ennaltaehkäisy. Fysioterapeutti ei ole se, joka ennaltaehkäisee vammoja, vaan se on lopulta aina urheilija itse.

Kirjoittaja: Jesse Pajari