Olympiakomitean toimintaohjeet lajien huippu-urheiluun koronavirusepidemian aikana

Suomen Olympiakomitea on julkaissut toimintaohjeet koronavirusepidemian aikana. Ohjeet kokonaisuudessaan löydät osoitteesta: https://www.olympiakomitea.fi/2020/05/15/olympiakomitean-toimintaohjeet-lajien-huippu-urheiluun-koronavirusepidemian-aikana/

”Koronavirusepidemian aikana urheilijoiden tulee noudattaa Suomen viranomaisten säädöksiä ja ohjeita (www.thl.fi). Tämän ohjeen tarkoitus on toimia apuvälineenä suunniteltaessa toimintaa huippu-urheilussa. Ohjeiden tavoitteena on myös auttaa urheilijaa ja urheilijan lähipiiriä pienentämään tartunnan riskiä sekä kantaa yhteiskunnallinen vastuu viruksen leviämisen estämiseksi. Yksilön vastuu on tavoitteen toteutumisessa ensisijaista, koska tärkeimmät tartunnan leviämistä vähentävät keinot ovat huolellinen hygienia sekä lähikontaktien välttäminen sairastuneiden ja terveiden välillä. Epidemian aikana tartuntojen jäljittäminen koronavirustestein on tärkeää. Nämä toimintaohjeet koskevat huippu-urheilijoiden lisäksi myös muita huippu-urheilun toimijoita, kuten valmentajia ja huoltajia. Eri lajit voivat tarkentaa ohjetta oman lajin erityispiirteiden huomioimiseksi.”

Podcast: Huippu-urheilijan harjoittelu ja kilpaileminen korona-aikana

Huippu-urheilua, tiedolla vai tuurilla -podcastin toisessa jaksossa keskustellaan koronaviruksen vaikutuksia urheilijan elimistöön sekä siitä miten huippu-urheilua nyt pystytään jatkamaan rajoitusten lieventyessä.

Koronavirus pysäytti koko maailman ja samalla keskeytyi ohjattu seuratoiminta, Olympiakisat siirtyivät, osa arvokisoista peruttiin ja liikuntapaikkojen suljetut ovet vaikeuttivat huippu-urheilijoiden ammatinharjoittamista. Nyt rajoituksia puretaan ja urheilumaailma saa luvan palata takaisin kentille, halleihin, radoille ja saleille, tietyin ehdoin. Riskiä ei kuitenkaan voida täysin minimoida – miten siis palata vastuullisesti joukkueharjoitteluun? Podcastin erikoisjakson vieraana on Olympiakomitean ja KIHUn ylilääkäri Maarit Valtonen, joka kertoo koronaviruksesta, sen oireista sekä infektioiden leviämisestä. Podcastissa käydään myös läpi voiko koronavirus jättää pysyviä jälkiä elimistöön, miltä tulevaisuuden urheilu ja urheilutapahtumat tulevat näyttämään, ja mikä merkitys rokotteilla on infektioiden leviämisten ehkäisemiseksi.  

Kuuntele jakso: https://soundcloud.com/tiedollavaituurilla/koronavirus-huippu-urheilun-nakokulmasta

Kysymyksiä ja toiveita eri aiheista voi laittaa osoitteeseen aku.nikander@kihu.fi. Kommentteja ja palautetta voi antaa myös KIHUn Twitterissä ja Instagramissa. Podcastit tulevat lähiaikoina jakeluun myös muille alustoille Souncloudin lisäksi.

Huippu-urheilua, tiedolla vai tuurilla on KIHUn ja Training Room Jyväskylän yhteinen podcast. Podcastissa keskustellaan ajankohtaisista urheilumaailman asioista tutkittuun tietoon perustuen. Podcastia juontaa Training Roomin fysiologi Aku Nikander, joka tekee väitöskirjaa urheilijoiden kaksoisurista ja valmentaa hiihtäjiä. Training Room on kehityshanke ja toimintakonsepti, jonka tavoitteena on rakentaa tukipalveluiden kokonaisuutta, jolla edistetään urheilijan terveyttä, palautumista ja valmiutta laadukkaaseen harjoitteluun.

Huippu-urheilua, tiedolla vai tuurilla -podcast

KIHUn ja Training Roomin yhteinen podcast käynnistyy jaksolla, jossa keskustellaan kuukautisista urheilussa ja siitä, miten kuukautiskierto vaikuttaa harjoitusadaptaatioihin ja suorituskykyyn, sekä miten kuukautiskierron voi ottaa huomioon harjoittelussa ja miten keskustella valmentajan kanssa kuukautisista.

Ensimmäisessa jaksossa Aku Nikanderin kanssa aiheesta keskustelemassa Lääkäri Mira Tuovinen ja tutkijatohtori Johanna Ihalainen.

Tutkittua tietoa kuukautisista urheilumaailmassa on toistaiseksi vähän, sillä huippu-urheilussa alle 10 % tutkimuksista koehenkilöinä on ollut vain naisia ja tutkimuksissa, joissa on tutkittu harjoitusintervention vaikutusta, koehenkilöt ovat olleet pääasiassa miehiä. Ne tutkimukset, joissa on ollut mukana naisia, on perustunut enneminkin naisten ja miesten vertailuun.  Viimeisimpien vuosien aikana tutkimukset liittyen naisurheilijoiden kuukautiskiertoon ja harjoitteluun on ilahduttavasti lisääntynyt ja aihe on ollut viime aikoina esillä voimakkaammin mediassa. Esimerkiksi Yle julkaisi jutun kuukautiskierron yhteydestä polven eturistisidevammoihin, sekä useat artikkelit ovat viime vuosina käsitelleet intensiivisen harjoittelun ja suhteellisen energiansaannin vaikutuksista kuukautisten loppumiseen ja vammariskiin. Lisäksi viime vuonna jalkapallon maailmanmestaruuden voittanut USA:n jalkapallomaajoukkue rikkoi tabuja ja otti ennen MM-kisoja pelaajien kuukautiskierron huomioon muun muassa keskustelemalla aiheesta sekä monitoroimalla kierron eri vaiheita. Mutta mitä itse asiassa tiedämme aiheesta?

Kuuntele jakso:
https://soundcloud.com/tiedollavaituurilla/kuukautiskierto-ja-urheiluharjoittelu

Kysymyksiä ja toiveita eri aiheista voi laittaa osoitteeseen aku.nikander@kihu.fi. Kommentteja ja palautetta voi antaa myös KIHUn Twitterissä ja Instagramissa. Podcastit tulevat lähiaikoina jakeluun myös muille alustoille Souncloudin lisäksi.

Huippu-urheilua, tiedolla vai tuurilla on KIHUn ja Training Room Jyväskylän yhteinen podcast. Podcastissa keskustellaan ajankohtaisista urheilumaailman asioista tutkittuun tietoon perustuen. Podcastia juontaa Training Roomin fysiologi Aku Nikander, joka tekee väitöskirjaa urheilijoiden kaksoisurista ja valmentaa hiihtäjiä. Training Room on kehityshanke ja toimintakonsepti, jonka tavoitteena on rakentaa tukipalveluiden kokonaisuutta, jolla edistetään urheilijan terveyttä, palautumista ja valmiutta laadukkaaseen harjoitteluun.

JUST JUU – APPLIKAATIO KORONATREENIN TUEKSI

Tämänhetkinen tilanne koronan suhteen muistuttaa monessa mielessä loukkaantuneen urheilijan elämään. Urheilija on erillään muista joukkuekavereista, valmentajista, taustoista. Harjoittelu on normaalista poikkeavaa. Urheilija ei pääse tekemään sitä, mitä rakastaa. On mietittävä uusia keinoja kehittää itseään ja ylläpitää jo saavutettuja ominaisuuksia. Niin vammakuntoutuksen aikana kuin nytkin, helpoin osa harjoittelussa on fyysisten ominaisuuksien harjoittelu. Keinot on mietittävä uudelleen ja motivaatio kaivettava esiin, vaikka tavoite on siirtynytkin epämääräiseen tulevaisuuteen. Haastavampi alue on löytää keinot harjoitella lajinomaista päätöksenteko, havainnointia, saada olosuhteet muistuttamaan oikeita olosuhteita. Mistä saadaan kilpailun tai ottelun tuoma jännitys sekä paine ja miten niitä harjoitellaan?

Takaisin peliin

Kun urheilija loukkaantuu, rakennetaan hänelle polku takaisin peliin tai kilpailuun. Polulla kulkevat käsi kädessä kuntouttava harjoittelu, ominaisuusharjoittelu ja lajiharjoittelu. Matka vammasta takaisin on usein pitkä eikä polku kulje aina suorinta reittiä. Peliin tai kilpailuun palaamiseen on hyvä luoda portaat, jotka ohjaavat kuntoutumista. Harjoittelua ja sen progressiota on hyvä arvioida yhdessä urheilijan, lääkintätiimin ja valmennuksen kanssa (1).

Kuntoutuksen alkuvaiheessa olen usein paljonkin kontaktissa urheilijan kanssa. Kun kuntoutuminen etenee, kontaktit vähenevät. Tämän vaiheen koen fysioterapeuttina haastavaksi. Urheilija ei ole vielä valmis osallistumaan joukkueen harjoituksiin täysipainoisesti eikä kilpailemaan. Miten pystyn auttamaan urheilijaa kentän laidalla, kun en ole itse aina paikalla? Mekaaninen, itsenäinen suorittaminen ei valmista urheilijaa riittävästi pelin tai kilpailun vaatimuksiin. Lajit, joissa on valtava määrä ennalta-arvaamattomia tapahtumia, ovat haasteellisia. Kun urheilija on lajista pois, fyysisten ominaisuuksien ohella kognitiiviset ominaisuudet heikkenevät. Miten saamme pidettyä yllä havainnointia ja päätöksentekoa, kun useimmiten urheilija harjoittelee yksin tai muutaman hengen ryhmässä? Tätä asiaa on pohtinut myös fysiologi Darren J. Paul Aspetarissa (2). Ominaisuudet saadaan kehitettyä tietylle tasolle lajin ulkopuolella, mutta keho vaatii vielä paljon lajinomaista harjoittelua, jotta voidaan puhua täydestä kuntoutumisesta.

Muutaman kuukauden ajan olen työstänyt ajatusta siitä, miten pystyisin auttamaan urheilijaa kentän laidalla. Halusin työkalun, joka auttaa urheilijaa harjoittelemaan itsenäisesti, mutta samalla sillä tavalla, että tämä joutuu havainnoimaan, reagoimaan ja toimimaan mahdollisimman pian ärsykkeen nähtyään. Helpottamaan peliin paluuta. Pallopeleissä korostuu visuaalinen havainnointi, joten halusin sen ehdottomasti olevan isossa roolissa myös tässä työkalussa.

Kuntoutuksesta koronavalmentajaksi

JustJuu -applikaatio on lopputulos kaikesta ylläkerrotusta. Applikaatiossa on käytetty eri värejä, jotka vaihtuvat näytöllä ennalta määräämättömässä järjestyksessä. Urheilija tai valmentaja on suunnitellut harjoituksen siten, että tietty väri tarkoittaa tiettyä asiaa. Esimerkiksi vihreä tarkoittaa suunnanmuutosjuoksua, punainen pysähtymistä yhdelle jalalle. Sitä voi hyödyntää niin ominaisuusharjoituksessa kuin lajiharjoituksessa. Sijoittamalla kännykän tai tabletin eri suuntiin suhteessa urheilijaan saadaan lisättyä havainnointia ennen väriin reagoimista ja päätöksentekoa. Värien vaihtumissykliä voidaan muokata tarpeen mukaan.

Vaikka alun perin olin ajatellut tämän työkalun toimivan kuntoutuksessa, tähän maailman tilanteeseen se sopii hyvin. Kun fyysinen etäisyys on tärkeää, toimii applikaatio apuvalmentajana ja tuo mielekkyyttä yksinäiseen puurtamiseen. JustJuun avulla voi harjoitella omassa olohuoneessa tai missä tahansa tilassa. Päätä vaan mitä haluat harjoitella, JustJuu käskee järjestyksen.

Tsemppiä harjoitteluun! Vielä tulee sekin päivä, kun päästään taas yhdessä treenaamaan!

JustJuu-applikaatio on kehitetty Training Roomin urheilijoiden käyttöön. Mikäli haluat tietää applikaatiosta enemmän, ota yhteyttä johanna.lehto@kihu.fi.

Kirjoittanut: Sanna Pylkkänen

Lähteet:

1 Tassignon, B., Verschueren, J., Delahunt, E., Smith, M., Vicenzino, B., Verhagen, E. & Meeusen, R. 2019. Criteria-Based Return to Sport Decision-Making Following Lateral Ankle Sprain Injury: A Systematic Review and Narrative Synthesis. Sports Medicine, 49, 601–619

2 Paul, D.J. 2020. Reconstructing Cognitive Function Following ACL Injury. Aspetar Sport Medicine Journal 9: 78-83.

HARJOITUSKUORMITUKSEN JA STRESSIN SEURANTA MOBIILISOVELLUKSELLA – INFOGRAAFI

Training Roomin toiminta perustuu tutkittuun tietoon. Haluamme jakaa tietoa mahdollisimman laajalle, joten tarjolla on infograafeja tutkimuksista, jotka liittyvät Training Roomin toimintaan.

Training Roomin urheilijat täyttävät päivittäin Hyvinvointikyselyä mobiilisovelluksen kautta, jolloin urheilijoiden kuormittuneisuutta, palautumista ja stressin kokemusta saadaan seurattua.

”You have to be fit, you have to be fresh, you don’t fuck it up”

Karsten Warholmin (400m aitojen maailmanmestari) huumoristaankin tunnettu valmentaja Leif Olav Alnes tiivisti tähän lauseeseen oman valmennusfilosofiansa. Jos tätä kultareseptiä lähtee tarkastelemaan pala palalta, löydämme kolme tärkeää pointtia niin harjoittelusta kuin valmennusprosesseista. Tässä kirjoituksessa paneudutaan joukkuepeleihin ja kestävyysharjoitteluun, erityisesti jalkapallon näkökulmasta.

Jalkapallon lajiharjoituksissa pyritään harjoittelemaan lajivaatimusten mukaisesti montaa ominaisuutta samaan aikaan (voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja lajitaitoja), jolloin yksittäisten ominaisuuksien painotuksissa joudutaan tekemään kompromisseja. Erityisesti näin koronakaranteenin aikana omatoimisessa harjoittelussa kestävyys onkin yksi mahdollinen ja helposti toteutettavissa oleva kehityskohde.

Kestävyysharjoittelun lyhyt oppimäärä jalkapallossa

Ammattilaisuuden saavuttaminen vaatii suuren määrän tavoitteellista, tarkoituksenmukaista ja tehtäväspesifiä harjoittelua (1). Nuoren urheilijan tarvitsee tasapainotella harjoituskuorman ja palautumisen välillä kehittyäkseen. Pelaajien akuutti kuormitus peli- ja harjoitustilanteissa vaihtelee useista spurteista ja maksimaalisesta intensiteetistä paikallaanoloon. Lisäksi pelin vaatimukset ovat riippuvaisia pelipaikasta. Kestävyys itsessään ei ole ratkaiseva tekijä jalkapallossa, mutta sen puute voi rajoittaa muiden ominaisuuksien hyödyntämistä.

Kun katsotaan pelien vaatimuksia, U12 pelaajat etenevät arviolta 6 km kahden 30min puoliajan aikana. Kasvuprosessien, kronologisen iän ja peliajan kasvun myötä kokonaismatka luonnollisesti kasvaa (2), ja aikuistasolla pelaajat etenevät keskimäärin 9 km. Keskimäärin 8-12% peliajasta on intensiteetiltään kovatehoista, 20-30% keskitehoista ja 65-75% matalatehoista.  Hyvä aerobinen kunto nopeuttaa palautumista sekä pelin aikana intensiivisistä spurteista että pelistä toiseen. Jalkapallon pelinopeus on kasvanut, mikä entisestään lisää pelaajien kunnon vaatimuksia. Esimerkiksi jalkapallossa vaaditaan eniten aerobisia kestävyysominaisuuksia (VO2max miehillä 60-70 ml/kg/min; naisilla 50-65 ml/kg/min) verrattuna muihin suuriin joukkuelajeihin.

Tutkimukset osoittavat (3), että mitä suuremman ajan pelistä pelaajat ovat kovatehoisella alueella (lähempänä omaa maksimikapasiteettia) sitä suurempi on loukkaantumisriski. Lisäksi on osoitettu, että väsymyksen seurauksena puoliajan lopuilla riski loukkaantumiselle on suurempi (4). Matalan aerobisen kunnon yhdistettynä korkeaan suhteellisen sykkeeseen samalla harjoituskuormalla tai intensiteetillä on osoitettu olevan yhteydessä korkeampaan loukkaantumisriskiin (3). Tämän vuoksi joukkueharjoitukset saattavat olla osalle pelaajista liian kevyitä ja osalle liian kovia. Jos pelaajalla on selkeitä puutteita kestävyydessä ja tämä rajoittaa pelaajan suoritusta otteluissa tai joukkueharjoituksissa, on kestävyysharjoittelua uskallettava painottaa. 

”You have to be fit”

”You have to be fit” tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pitää olla kunnossa. Lajista riippuen se tarkoittaa tuloksen kannalta oleellisia muuttujia. Se on edellytys potentiaalin mukaiselle suoritukselle ja itseluottamukselle. Normaalioloissa pienpelit ovat tehokas harjoitusmuoto hapenoton kehittämiseen, mutta koronatilanteen takia joukkuemuotoista harjoittelua ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä. Pelaajat voivatkin keskittyä kestävyysharjoittelussa intervalleihin ja matalatehoiseen peruskestävyysharjoitteluun.

Intervalliharjoittelu. Nuorten jalkapalloilijoiden maksimaalisessa hapenotossa ja peliaktiivisuudessa on havaittu huomattavaa kehitystä intervalliharjoittelun jälkeen. Helgerudin ym. (5) harjoitusinterventiossa pelaajat tekivät 8 viikon aikana 2 kertaa viikossa juosten 4x4min kuormituksen (90-95 % maksimisykkeestä). Mikkola ja Vesterinen (6) lisäsivät, että maksimaalisen hapenottokyvyn harjoitusjakso voi olla lyhyempikin, kuten 4-6 viikon ajan 2 harjoitusta viikossa toteutettu 3-6 x 4-8 min intervalliharjoituksena 2-4min aktiivisella palautuksella. Intervalliharjoittelussa oleellista on, että vauhti ei saisi laskea harjoituksen aikana eli niitä ei pidä tehdä asenteella all-in. Tämä on tärkeää opettaa pelaajille harjoittelun alkuvaiheessa.

Vaikka todellista lajiharjoittelua ei pystykään tällä hetkellä toteuttamaan, voi yleisen kestävyysharjoittelun lisäksi luoda itselleen lajinomaisen kestävyysharjoituksen yllä olevista elementeistä. Tähän tarvitaan kenttä ja pallo. Pelaaja voi rakentaa itselleen radan, joka sisältää suunnanmuutoksia, syöttöjä esimerkiksi penkkiin tai seinään, laukauksia tai juoksua laitaa pitkin ym. Radan pituudeksi voi arvioida 3-4min, minkä jälkeen suorittaa radan 4-5 kertaa 2-4 min aktiivisella palautuksella.

Peruskestävyys. Niin kuin edellä mainittiin, jalkapallon joukkueharjoituksissa pyritään harjoittelemaan montaa ominaisuutta samaan aikaan ja viikkotasolle tulee paljon pienpelejä, intervalleja, voima- ja nopeusharjoituksia. Kokonaiskuormituksen hallitsemiseksi kestävyysharjoittelua on myös suositeltavaa tehdä riittävän matalilla tehoilla ja harjoitustavan valinnalla pystytään vähentämään alaraajojen lihasten iskutusta (7). Jos kestävyys on selkeä kehityskohde, matalatehoinen kestävyysharjoittelu kehittää kaikkia kestävyyden osa-alueita.

Vaikka jalkapallon liikkumismuoto on juoksu, kunnon kannalta peruskestävyysharjoitteluun sopii myös esimerkiksi sauvakävely tai pyöräily. Usein on myös pohdittava, onko pk-harjoittelua mahdollista ylipäätään tehdä juoksemalla, jos heti juoksuun lähdettäessä teho on yli aerobisen kynnyksen.

Nopeuskestävyys. Nopeuskestävyysharjoittelu on jalkapallossa tärkeässä asemassa, mutta sen toteuttamiseen pitää kiinnittää huomiota. Joukkueet usein tekevät maksimaalista nopeuskestävyyttä sukkulajuoksujen ja pienpelien muodossa, mutta tärkeämpää olisi nopeuskestävyyteen vaikuttavien taustaominaisuksien kehittäminen eli nopeuden ja peruskestävyyden kehittäminen.Määräintervallit ovat näin omatoimijaksolla erittäin oiva tapa kehittää nopeuskestävyyttä, sillä niissä pystyy myös keskittymään hyvään juoksutekniikkaan, ja ne kehittävät aerobista peruskestävyyttä sekä palautumiskykyä. Nopeuskestävyysharjoitus voi olla esimerkiksi 2-3 x 3-4 x 150 m/ 90s/ 4min, jossa teho on 70-80 % maksimaalisesta tehosta.

You have to be fresh

Zatsiorisky & Kramer (8) loivat kaksimallisen teorian superkompensaatioteoriaan pohjautuen. Teorian idea on, että valmius (preparedness, urheilijan potentiaalinen suoritus) on epävakaa/ pysymätön ja vaihtelee ajan mukaan. Teorian mukaan urheilijan valmiudessa on kaksi komponenttia: fyysinen kunto (hitaasti muuttuva komponentti) ja väsymys (fyysinen ja psyykkinen; nopeasti muuttuva komponentti). Harjoitusvaste on näiden kahden komponentin yhdistelmä: urheilijan valmius kasvaa suorituskyvyn ja kunnon kehittyessä ja laskee väsymyksen johdosta.

Kuva 1. Kaksimallinen teoria (Zatsiorisky & Kramer, 2006).

Jaspersin ym. (3) review-artikkelissa suurempi peliaika koko kauden aikana oli yhteydessä parantuneeseen nopeustestiin ja esikevennyshyppyyn. Tämän ajateltiin johtuvan korkeammasta harjoituskuormasta verrattuna penkillä istuneisiin pelaajiin. Toisaalta korkeampi harjoituskuormitus pre-seasonin ja kauden ensimmäisten viikkojen aikana oli negatiivisesti yhteydessä nopeustestin ja esikevennyshypyn suhteellisiin muutoksiin. Tämä voidaan selittää sillä, että harjoitusadaptaatiot olivat peittyneet korkean harjoituskuorman aiheuttaneen väsymyksen alle. Korkeampi harjoituskuorma intensiivisemmillä harjoitusjaksoilla, kuten leireillä, voi väliaikaisesti laskea suorituskykyä, mutta riittävän palauttavan jakson jälkeen kehittä suorituskykyä.

Harjoituskuormitusta seuraamalla voidaan joko lisätä tai vähentää harjoituskuormitusta. Jos harjoittelu tuottaa epäsuotuisaa kehitystä tai loukkaantumisia, on mahdollista muokata suunnitelmaa kerättyyn dataan peilaten. Buchheit ym. (9) osoitti tutkimuksessaan, että kehityksen seurannan ei tarvitse olla monimutkaista tai aikaa vievää. 19 ammattilaisjalkapalloilijaa teki 2-3 epäsuoraa mattotestiä (3 min portaat, lähtö 8km/h ja kuormien nosto 2km/h) 1,5 vuoden aikana. He mittasivat jokaisen kuorman jälkeen sykkeen ja laktaatin. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida aerobisen kunnon kehitystä vertaamalla testien välisiä muutoksia submaksimaalisessa sykkeessä (12km/h) ja 4 mmol/L vauhdissa. Tulokset osoittivat, että syke ja laktaatti korreloivat (r=0.82, 90 % luottamusväli 0.65-0.91) ja yli > 90 % pelaajista havaittiin selkeä yksilöllinen muutos sykkeessä sekä samansuuntainen (parantunut tai huonontunut kunto) muutos laktaatissa. Vesterinen ym. (10) osoittivat että maksimaalisen suorituskyvyn parannus ja harjoituksen aikaisen sykkeen lasku korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Valmentajat voivat siis helposti seurata pelaajien aerobisen kunnon muutoksia 3-5 min submaksimaalisella testillä, esimerkiksi alkuverryttelyyn yhdistettynä, mittaamalla sykettä, laktaattia tai molempia.

You don’t fuck it up

Alnes tarkoitti tällä kommentilla harjoitusohjelman seuraamista ja esimerkiksi sitä, että raskaiden päivien autoregulointi (muokkaaminen tuntemusten perusteella) on jopa suotavaa. Jos ne kuitenkin toistuvat usein, ohjelmoinnissa tai muun elämän kuormituksessa on haasteita tai liian kovaa edetessä adaptaatiota ei tapahdu turvallisesti ja riski loukkaantumiselle kasvaa. Varsinkin nyt, kun on olemassa suuri virusinfektioriski, voivat liian kovat tai pitkät harjoitukset laskea immuniteettia (11). Esimerkiksi intervalliharjoittelussa ei kannata vetää aivan ”kellariin asti”, vaan tehdä harjoitukset mieluummin jatkuvuuden periaatteen mukaan kontrollissa ja jopa hieman rauhallisemmilla tehoilla. Lisäksi, jotta kuormitus pysyy hallussa, voi olla jopa perusteltua jakaa yksittäisiä pidempiä harjoituksia kahteen osaan aamu –ja iltapäivälle. Kun joukkueharjoitukset jälleen alkavat ja on ensimmäisten testien aika, uskon, että pelaajat ovat entistä kovemmassa kunnossa, he ovat tuoreita alkavaan kauteen ja tulemme näkemään entistä aktiivisempaa peliä.

Kirjoittanut: Aku Nikander

Artikkeli on julkaistu alunperin Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n jäsenlehdessä 26.3.2020. Jäsenlehdessä julkaistavat artikkelit koskettavat urheilufysioterapeuttien lisäksi myös muita urheilun parissa toimivia ammattilaisia. Aiheet voivat sivuta lääketiedettä, valmennusta, liikuntatieteitä, psykologiaa ja ravitsemusta.

Lähteet:

1 Toering, T., Jordet, G. & Ripegutu, A. 2013. Effective learning among elite football players: The development of a football-specific self-regulated learning questionnaire, Journal of Sports Sciences, 31:13, 1412-1420.

2 Buchheit, M., Chivot, A., Parouty, J., Mercier, D., Al Haddad, H., Laursen, P. B. & Ahmaidi, S. 2010. Monitoring endurance running performance using cardiac parasympathetic function. European Journal of Applied Physiology 108 (6), 1153-1167.

3 Jaspers, A., Brink, M.S., Probst, S.G.M., Frencken, W.G.P & Helsen, W.F. 2017. Relationships between training load and training outcomes in professional soccer. Sport medicine                   47(3), 533-544.

4 Ekstrand, J. ym. 2011. Injury incidence and injury patterns in professional football: the UEFA injury study. British Journal of Sports Medicine, 45, 553–558.

5 Helgerud J, Engen LC, Wisloff U, ym. 2001. Aerobic endurance training improves soccer performance. Med Sci Sports Exerc, 33 (11), 1925–31.

6 Mikkola, J. & Vesterinen, V. 2018. Pitääkö palloilijoiden käydä lenkillä. Liikuntatieteellinen seura.

7 Haugen, T. & Seiler, S. 2015. Physical and physiological testing of soccer players: Why, what and how should we measure? Sportscience 19, 10–26.

8 Zatsiorsky, V. M. & Kraemer, W. J. 2006. Science and Practice of Strength Training (2nd ed.).Champaign, IL: Human Kinetics.

9 Martin Buchheit, Ben M. Simpson and Mathieu Lacome. 2020. Monitoring cardiorespiratory fitness in professional soccer players: Is it worth the prick? IJSPP, In press

10 Vesterinen, V., Hokka, L., Hynynen, E., Mikkola, J., Häkkinen, K. & Nummela, A. 2014. Heart rate-running speed index may be an efficient method of monitoring endurance training adaptation. Journal of Strength and Conditioning Research 28 (4), 902-908.

11 Stephen, M.A., Brandt, P.D., Jeffrey, W.A. 2009. Exercise and respiratory tract viral infections. Exercise and Sport Science Reviews, 37(4), 157-164.

SAIRAUDET JA LOUKKAANTUMISET HUIPPU-URHEILIJOILLA – INFOGRAAFI

Training Roomin toiminta perustuu tutkittuun tietoon. Haluamme jakaa tietoa mahdollisimman laajalle, joten tarjolla on tulevaisuudessa infografeja tutkimuksista, jotka liittyvät Training Roomin toimintaan.

Training Roomin urheilijoiden vammojen ja oireiden seurantaa toteutetaan OSTRC-kyselyn (The Oslo Sports Trauma Research Center questionnaire) perusteella. Kysely on validoitu ja käytössä laajasti huippu-urheilussa.


Nuorten urheilijoiden valmennus ja vammojen ennaltaehkäisy

Vaikka tutkimusnäyttö on vakuuttavaa, toteuttavat urheilijat, valmentajat ja urheiluseurat heikosti vammoja ennaltaehkäisevää harjoittelua. Urheilussa puolet kaikista loukkaantumisista voitaisiin ehkäistä tarkoituksenmukaisella ja sopivalla harjoittelulla. Ensinnäkin terveenä pysyvillä urheilijoilla on parempi mahdollisuus kehittyä optimaalisesti ja saavuttaa tavoitteet, sillä he pystyvät seuraamaan harjoitussuunnitelmaa. Toiseksi ennaltaehkäisevä harjoittelu keskittyy usein lajin vaatimusten mukaiseen liikehallintaan, optimaaliseen biomekaniikkaan ja riittäviin voimatasoihin, mitkä kehittävät myös kilpailusuoritusta. Tutkijat ovat selvittäneet, minkä vuoksi urheilijat, valmentajat tai organisaatioiden johtajat eivät toteuta vammojen ennaltaehkäisyä päivittäisessä toiminnassa. Syitä ovat harjoitusaikojen rajallisuus, urheilijoiden ja valmentajien heikko motivaatio, lajispesifien liikkeiden puute sekä taito ohjata näitä harjoitteita. (1,2) 

”Valmentajat saattavat toivoa, että fysioterapeutit ottavat vastuun vammoihin ja niiden ennaltaehkäisyyn liittyvästä harjoittelusta, mutta he eivät välttämättä tiedä, mitä pyytävät.”

Tyypillisesti ennaltaehkäiseviä harjoitteita toteutetaan harjoituksen alkuun integroituna, jolloin urheilijat ovat valmiita seuraaviin intensiivisempiin harjoitusosioihin. Jos vammoja ennaltaehkäisevää harjoittelua ei toteuta alkuverryttelyn yhteydessä, suosituksena on, että urheilijat tekevät harjoitteita 10 – 15 minuutin ajan harjoituksen jälkeen tai yhdistettynä fysiikkaharjoituksiin. Urheilijoiden ja valmentajien motivaatiota voi lisätä suunnittelemalla harjoitteista lajispesifejä, jolloin on helpompi ymmärtää harjoitusten hyödyt ja siirtovaikutukset itse lajiin. Esimerkiksi Norjan Olympiatoppenilla fysioterapeutit ja fysiikkavalmentajat kehittävät yksilöllisiä ja lajispesifejä liikkeitä urheilijoiden harjoitusohjelmaan. Valmentajien motivaatiota voi lisätä ottamalla heidät mukaan liikkeiden suunnitteluun, sillä he ovat lajin asiantuntijoita. Samalla heitä voi myös opastaa liikkeiden ohjaamiseen. 

Urheilijoiden terveys ensin

Urheilijoiden parissa toimivien tahojen prioriteettina pitää olla urheilijoiden terveys. Kun nuorten valmentajilta kysytään heidän valmennusfilosofiaansa, saadaan usein vastaukseksi lista tärkeitä asioita: pitkäjänteisyys, liikunnan ilo, terveys ja kehittyminen. Kilpaurheilun perimmäinen tarkoitus on yksilön kehittyminen ja potentiaalin (genotyyppi ja fenotyyppi) saavuttaminen harjoittelun avulla. Tähän vaikuttaa muun muassa harjoitusohjelma, olosuhteet, yksilön kyky adaptoitua harjoitteluun sekä kokonaiskuormituksen hallinta. Valmentajat siis usein tiedostavat terveyden tärkeyden, mutta he eivät välttämättä tiedä, mitä se toiminnan tasolla tarkoittaa. 

Esimerkiksi useiden tutkimusten tulokset osoittavat, että 50 %:lle heistä, jotka saavat polven ristisidevamman, kehittyy polven nivelrikko 10 – 15 vuodessa vamman jälkeen. (5) Toisin sanoen on tärkeää välttää ensimmäinen loukkaantuminen. Vammojen ennaltaehkäisy on myös tärkeää siitä näkökulmasta, että ensimmäinen loukkaantuminen on suurin riskitekijä toiselle loukkaantumiselle. (6) Täten on vaikea ymmärtää, jos ajan puute on yksi peruste olla tekemättä vammoja ennaltaehkäisevää harjoittelua. 

Tiedon jakaminen toimenpiteenä 

Miten tietoa voidaan sitten jakaa mahdollisimman laajalle ja saada urheilijat, valmentajat ja seurat sitoutumaan tutkimusten tukemaan ennaltaehkäisevään harjoitteluun? Toimenpiteinä voivat olla esimerkiksi luennot seurailloissa, valmentajakoulutuksen kehittäminen, yhteistyö eri akatemioiden kanssa, tiedottaminen sosiaalisessa mediassa ja yhteistyö valmentajien kanssa. 

Tietoa tulisi välittää muun muassa akuuteista vammoista, rasitusvammoista, kuormituksen hallinnasta sekä käytännön harjoittelusta. Erilaisten koulutusten tavoitteena pitää olla se, että käytännön toimenpiteet näkyvät jo seuraavassa harjoituksessa. Valmentajat ovat avainasemassa, jotta optimaalista harjoittelua toteutetaan yksittäisissä harjoituksissa.  Valmentajat saattavat toivoa, että fysioterapeutit ottavat vastuun vammoihin ja niiden ennaltaehkäisyyn liittyvästä harjoittelusta, mutta he eivät välttämättä tiedä, mitä pyytävät. Tämän vuoksi on tärkeää, että fysioterapeutit tuovat aktiivisesti esille, miten ennaltaehkäisevää harjoittelua voi toteuttaa esimerkiksi juuri alkuverryttelyn yhteydessä tai harjoituksiin yhdistettynä. Ennaltaehkäisevä harjoittelu ei toteudu fysioterapeutin vastaanotolla, vaan kentällä. 

Harjoitusmäärät ja kokonaiskuormitus ratkaisevia 

Suuri riski sairastumisille ja vammoille sekä kehittymisen taantumisille on urheilulukiolaisilla. (2,4) Vaikka valmentajat tiedostavat terveyden tärkeyden, tässä ikäluokassa on vaikeaa tuntea kokonaiskuormitusta, sillä siihen vaikuttavat koulukuormitus, harjoituskuormituksen nousu, tavoitteellisempi harjoittelu, pelit, leirit, edustukset, sekä muu elämä. Tämä lisää riskiä loukkaantumiselle, sillä elimistön toleranssi ja palautumiskyky ylittyvät helposti. Harjoituskuormituksen nosto sekä kokonaiskuormitus ovat kaksi tärkeää tekijää, jotka pitää ottaa huomioon, jotta nuorten urheilussa voidaan välttää loukkaantumiset. Esimerkiksi tutkimus (4) koskien norjalaisia urheilulukioita osoitti, että 43 %:lla lukiolaisista oli jatkuvasti jonkinlainen terveydellinen ongelma. Neljäsosa urheilijoista raportoi viikoittain harjoitteluun vaikuttavasta sairastumisesta tai vammasta, jolloin osallistuminen harjoituksiin tai suorituskyky laski. 

”Nuorille olisi hyvä lisätä koulutusta sekä autonomiaa ja vastuunottoa omasta terveydestä.”

Tämä osoittaa, että sairaus tai loukkaantuminen ovat suuri ongelma nuorilla urheilulukioissa. Nuorille olisi hyvä lisätä koulutusta sekä autonomiaa ja vastuunottoa omasta terveydestä. Nuorilla on paljon vastuita sekä vaatimuksia koulun, harjoittelun sekä kilpailemisen puolesta, jolloin valintoja pitäisi tehdä suhteessa omaan terveyteen. Tähän tarvitaan luottamusta valmentajan ja urheilijan välillä, jotta urheilija uskaltaa olla rehellinen omasta terveydestään ja hänen tuntemuksensa otetaan huomioon harjoittelussa. Nuorilla urheilijoilla tavoitteena ei saisi olla maksimaalinen tuloksen ulosmittaus.(2) Heillä pitäisi olla tavoitteena progressiivinen harjoittelu ja kehittyminen. Maksimaalista suoritustasoa tavoitteellaan vasta huippu-urheiluvaiheessa aikuisena. Nuorena saavutetut huipputulokset ja tulevaksi tähdeksi leimaaminen, saattavat lisätä painetta ulosmitata harjoittelua ja siirtyä aikuismaiseen harjoitteluun. Näissä tilanteissa myös unohdetaan muun elämän, kuten koulun aiheuttama kuormitus. Nuorten urheilijoiden kanssa toimivilla pitäisi olla tavoitteena se, että mahdollisimman moni jatkaa mahdollisimman pitkään urheilun parissa. 

Kirjoittanut Aku Nikander.

Artikkeli on julkaistu alunperin Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n jäsenlehdessä 13.2.2020. Jäsenlehdessä julkaistavat artikkelit koskettavat urheilufysioterapeuttien lisäksi myös muita urheilun parissa toimivia ammattilaisia. Aiheet voivat sivuta lääketiedettä, valmennusta, liikuntatieteitä, psykologiaa ja ravitsemusta.

 Lähteet:

  1. Andersson, S.H., Bahr, R., Olsson, M.J. & Myklebust, G. 2019. Attitudes, beliefs, and behavior toward shoulder injury prevention in elite handball: Fertile ground for implementation. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 29 (12), 1996-2009. 
  2. Donaldson, A., Callaghan, A., Bizzini, M., Jowett, A., Keyzer, P. & Nicholson, M. 2018. A concept mapping approach to identifying the barriers to implementing an evidence-based sports injury prevention programme. Injury Prevention, 25, 244-251.
  3. Bahr, R. 2014. Demise of the fittest: are we destroying our biggest talents? The British Journal of Sports Medicine 48, 17.
  4. Moseid, C.H., Myklebust, G., Fagerland, M.W., Clarsen, B. & Bahr, R. 2017. The prevalence and severity of health problems in youth elite sports: A 6-month prospective cohort study of 320 athletes. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 28, 1412-1423.  
  5. Roos, E. 2005. Joint injury causes osteoarthritis in young adults. Current Opinion in Rheumatology 17, 195-200.
  6. Øiestad, B.E., Holm, I., Aune, A.K., Gunderson, R., Myklebust, G., Engebretsen, L., Fosdahl, M.A. & Risberg, M.A. 2010. Knee Function and Prevalence of Knee Osteoarthritis after Anterior Cruciate Ligament Reconstruction. The American Journal of Sports Medicine 38, 2201-2210.

Vierailulla Norjassa

Mitä voimme oppia Norjalta?

Norja on yksi talviurheilun menestyneimmistä maista voittaen Pyeongchangissa peräti 39 mitalia. Yleisurheilussa heillä on terävä kärki, eikä vähäisimpänä, norjalaisia valmentajia on palkattu tasokkaimpien liigojen päävalmentajiksi, viimeisimpänä Ole Gunnar Sjoelskär perinteikkään Manchester Unitedin peräsimeen. Mitä voimme oppia heiltä? Frank Abrahamsen on Norjan liikuntatieteellisen (NIH) valmennus -ja urheilupsykologiayksikön johtaja ja hän avasi norjalaista huippu-urheilumallia tarkastelemalla sitä niin sisältä kuin ulkoapäinkin. Hän on työskennellyt Olympiatoppenilla urheilupsykologina monissa Olympialaisissa sekä maan parhaiden yksilöurheilijoiden parissa.

Kaikki perustuu arvoihin

Norjassa on vahva arvopohja urheilussa, mikä näkyy niin huippu-urheilussa kuin lasten harrastamisessa. ”Lasten urheilun päätös” (barneidrettsbestemmelsene), jonka yksi tarkoitus on muun muassa vähentää alle 12v lasten harrastusten matkustukseen käytettävää aikaa ja kustannuksia, mainitaan usein yhtenä selittävänä tekijänä Norjan menestykselle.  Lisäksi päätöksessä linjataan, että tuloslistoja voidaan käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla vasta 11-vuotiaista alkaen. ”Lapset tykkäävät kilpailla, mutta aikuiset pitävät tuloslistoja ja tilastoja”.  Liikunnan riemua ja yhteisöllisyyttä korostetaan, mikä yhdessä edellä mainittujen avulla pitää lapsia ja nuoria urheilun parissa enemmän ja kauemmin. Rehellisyys, demokratia sekä tasa-arvo jatkavat arvojen ja perusajatusten listaa. Frank toteaakin, että norjalaiset valmentajat eivät ole ”isoja auktoriteetteja”. Alussa norjalaisilla valmentajilla saattaa olla haasteita olla auktoriteetti, mutta he voittavat pelaajat ja urheilijat puolelleen holistisella näkemyksellä ja vuorovaikutukseen perustuvalla luottamuksella. Tämä tekee heistä menestyksekkäitä valmentajia ja johtajia. Norjalaisessa mallissa tarkastellaan teorioita, valmentajia ja ympäristöä eri näkökulmista.

Teoria

Arvopohjan lisäksi norjalainen malli pohjautuu vahvasti tutkimukseen ja teorioihin. NIH on profiloitunut muun muassa motivaatioteorioiden tutkimiseen. Kaksi teoriaa näkyy ylitse muiden niin opetuksessa kuin käytännössä: achievement goal theory (AGT) ja self-determination theory (SDT)

AGT on tavoiteteoria eli miten urheilija näkee, kokee tai määrittelee saavutuksen.  Se pohjautuu kompetenssiin eli osaamiseen.  Urheilija voi verrata osaamistaan normatiivisesti eli tiettyihin standardeihin ja kilpakumppaneihin (performance goals) tai urheilija voi myös nähdä osaamisensa ja kehittymisensä esimerkiksi taidon oppimisena (mastery). Huippu-urheilijoille on todettu olevan korkeat normatiiviset tavoitteet eli he haluavat voittaa ja demonstroida omaa ylivertaisuuttaan ja heidän vaatimustasonsa omaa kehittymistään kohtaan ovat korkeat. ”Tärkeintä on harjoittelu, löytää parannuksia, keskittyä yksityiskohtiin, kehittyä ja edistyä; voittaminen merkitsee jotain, se on vahvistus, että olen onnistunut”- huippu-urheilija.

SDT eli itsemääräämisteoria on niin ikään motivaatioteoria, mutta teoriassa kerrotaan, että motivaatio koostuu perustarpeiden täyttämisestä: kompetenssista, autonomiasta ja yhteisöllisyydestä. Teorian mukaan näiden läsnäolo on välttämätön optimaaliselle kehitykselle ja hyvinvoinnille. Nämä tekijät johtavat sisäiseen motivaatioon. Jos joku näistä pitää nostaa ylitse muiden urheilussa, on se kompetenssi, sillä se vaikuttaa myös itseluottamukseen. Kompetenssi tarkoittaa sitä, että urheilija osaa tehtävänsä, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Lisäksi on osoitettu, että kun urheilijalla menee hyvin, myös suhde valmentajaan on läheisempi.

Fokus valmentajassa ja olosuhteissa

”Uskon, että työskentely urheilijan kanssa on vähiten stressaavaa, koska en jää kiinni tuloksiin. Esimerkiksi en välitä, onko urheilija kuudes vai 10 . Keskityn heidän kehittymiseen, ja jos he ovat kehittyneet, on se positiivinen asia” – valmentaja (Chroni, Abrahamsen, Hemmestad, 2016)

Kokonaisvaltainen lähestymistapa

Kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa yksilö nähdään muunakin kuin heidän urheilutaitoina tai suorituksina. Lisäksi tunnustetaan, että urheilu, koulu/työ ja muu elämä ovat yhteensopivia ja urheilija voi kehittää elämäänsä myös urheilun ulkopuolella. Jokaisessa lajissa on omat sääntönsä ja elementtinsä, mutta yhteneväistä on se, että ihmiset suorittavat/ pelaavat.

”Ihmisenä yritän aistia kuinka he voivat., mutta se on erittäin vaikeaa. Yksilöiden välillä on suuria eroja. Osa on avoimia ja suoria, ja jos kysyt kuinka he voivat, he vastaavat ’et todennäköisesti halua tietää sitä’. Näissä tapauksissa sinun pitää puhua heidän kanssaan hetken. Sitten sinulla on joku, joka sanoo aina, että he ovat ok, vaikka se ei näytä siltä ja maailma on romahtanut heidän ympäriltään… Heidän tapauksessa sinun todella tarvitsee jutella heidän kanssaan.” -valmentaja (Chroni, Abrahamsen, Hemmestad, 2019)

Valmentaja ja ympäristö

Ympäristöllä on merkittävä vaikutus urheilijoihin. Kun ympäristössä on enemmän puhetta tuloksista, kokevat urheilijat enemmän stressiä. Kun taas on enemmän puhetta siitä, mitä pitää tehdä, kokevat urheilijat vähemmän stressiä.

”Kaikki vaativat päitä vadille. Valmentajan ympärillä oli hälinää, mutta meillä oli selkeä filosofia, että annamme ihmisille mahdollisuuden, ja se on tärkeää jatkuvuuden kannalta. Jos et anna mahdollisuutta tuntea urheilijoita, tukiryhmä, etkä anna valmentajien valmentaa yli kahta vuotta, et koskaan pääse sinne mihin haluat.” – Urheilujohtaja.  (Abrahamsen, Skille & Hemmestad, 2019)

Parhaiden toimintatapoja

Parhaiden valmentajien toimintatapoja edustaa se, että kun asiat toimivat, informaatiota jaetaan ulospäin. He oppivat onnistumisista ja virheistä sekä kysyvät näkemyksiä, jos mahdollista. Esimerkiksi jalkapallovalmentaja saattaa saada uusia ajatuksia harjoitteluun pikajuoksuvalmentajalta. He seuraavat parhaita käytänteitä, teorioita ja empiiristä näyttöä. He pystyvät delegoimaan asioita, ovat resilienssejä ja uskovat, että tulokset tulevat seurauksena.  He tunnustavat, että urheilussa ei ole oikoreittejä. Usein, kun nuori voittaa, odotukset nousevat ja koitetaan päästä uudelle tasolle tai vastaamaan odotuksiin maksimoimalla harjoittelu. Tämä voi olla jopa vaarallista nuoren urheilijan uran kannalta.

Ei niin hyviä toimintatapoja

Tunnusmerkkejä tilanteissa, jolloin asiat eivät mene suunnitelmien mukaan on se, että koitetaan pelastaa oma työ, peitellään virheitä eikä jaeta kokemuksia. Tällöin toiminnasta puuttuu nöyryys, ymmärrys ja avoimuus. Valitaan helppoja ratkaisuja. Fokus on siirtynyt tuloksiin eikä keskitytä kehitykseen tai kokonaisuuteen. Pitkän ajan suunnitelma unohtuu.

Mitä tarvitaan?

Lisää tutkimusta! n=3 on hyvä 12:sta, jotka ovat käyneet kuussa. Norjassa on jo nyt paljon tutkimusta huippu-urheilussa ja huippu-urheilijoilla, mutta edelleen he korostavat, että sitä pitäisi olla lisää. Tutkimuksen avulla ymmärretään, missä ollaan nyt ja mitä pitää kehittää jatkossa. Norjassa pyritään mahdollisimman paljon oppimaan parhailta” good is the enemy of great” jakamaan tietoa sekä hyödyntämään mentoreita. Tavoitteena on kouluttaa rohkeita valmentajia.

Rohkea valmentaja

”Jotain hyvää seuraa aina stressaavista tilanteista, missä tulokset eivät ole olleet hyviä; valmentaja parantaa ja urheilijat joutuvat kääntämään asiat ympäri ja tekemään asiat eri tavalla. Joissain tilanteissa tämä on hyvä asia ja suoritus paranee paljon. Kun tulokset eivät ole ok, alisuoriutuminen on haaste. Erityisesti kun muutos ei tuo parannuksia. Tämä on kuitenkin hyvä asia. Muuta kulmaa mistä katsot sekä tee muutoksia harjoitteluun, vaihda teknisiä asioita tai seuraa suunnitelma, jos et sitä seurannut” -valmentaja  (Chront, Abrahamsen, Hemmestad, 2016)

Lopuksi on hyvä huomioida, että kunkin maan takana on spesifejä sosiokulttuurisia ja historiallisia vaikutteita. Ne voivat selittää, miksi tietyt lajikulttuurit ja menestys ovat kehittyneet niin suureksi tietyissä maissa. Esimerkki voidaan ottaa juuri Norjan maastohiihdosta. Norjassa maastohiihto on syöpynyt syvälle urheilukulttuuriin ja sillä on erinomaiset perinteet ja historia tulosten valossa. Tätä kehitystä on avustanut mm. huippu-urheilututkimus sekä valmentajakoulutus, missä valmentajat koulutetaan Norjan ”way of skiing”- malliin. Urheilukulttuuri vaikuttaa, miten urheilun parissa valmentajat ja toimijat luovat ja suunnittelevat käytänteitä, joilla voi olla joko positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia urheilijan suorituksiin. Matkimalla toisen maan käytänteitä voi aiheuttaa haasteita ilman että tutkitaan tai ymmärretään taustat, jotka johtivat toisen maan menestykseen.

Lähteet:

Chroni, S., Abrahamsen, F., & Hemmestad, L.  (2016). ”To Be the Eye Within the Storm, I Am Challenged Not Stressed.” .  Journal of Applied Sport Psychology , , vol.28, nr.3, s.257-73.

Chroni, S., Abrahamsen, F., Skille, E., & Hemmestad, L. (n.d. ). Sport Federation Officials’ Practices and National Team Coaches’ Stress, International Sport Coaching Journal, 6(1), 63-73. Retrieved Sep 24, 2019, from https://journals.humankinetics.com/view/journals/iscj/6/1/article-p63.xml

Kirjoittaja: Aku Nikander